Nyt on Kimikin poissa...

Rakas, aina iloinen Kimi jätti tämän maailman tiistai-iltana, 26. huhtikuuta. Eläinlääkäri kertoi kaksi viikkoa sitten, että hemangiosarkooman kanssa elinaikaa voi olla jäljellä viikkoja tai kuukausia. Meille tuo aika jäi vain kahteen viikkoon. Uskomattomalta tuntuu.. Koti ja sydän ovat niin tyhjiä..

Onneksi oli kuitenkin tämä aika. Otin paljon kuvia ja videoita, videot ihan omalle perheele, ei internettiin. Voi kyllä kestää aikansa, ennenkuin sydän kestää niitä katsoa.

Kimi jaksoi hyvin nämä viimeiset viikot. Tuli hemmoteltua herkuilla, ja koira nautti koko perheen iltakävelyistä. Eilenkin jyrsi ydinluuta niin innolla, että talo kaikui. Iltaruoka maistui ja olin siitä iloinen. Annoin iltalääkkeet, ja katsottiin siinä miehen kanssa telkkua ennen iltakävelyä. Sitten  keittiöstä kuului pari tömähdystä, ja koira oli siellä lyyhistynyt..

Onnistuimme saamaan Kimin autoon, ja sitten kiireellä kohti päivystävää eläinlääkäriä. Siellä todettiin, että osa kasvaimista oli puhjennut, ja mahaontelossa ja sydämen alueella oli sisäistä verenvuotoa. Ja siinä vaiheessa aivoissakin oli joko verenvuoto tai veritulppa, silmien liikkeiden perusteella. Vakuuttivat, että Kimillä ei ole kipuja. Armollisin vaihtoehto oli ikiuni. Saimme sanottua hyvästi, koiraa silittäen..

Kello on nyt aamuneljä. Torkahdin pariksi tunnuksi, nyt ei enää uni tule. Ajattelin kirjoittaa tämän nyt, kun vielä pystyn. Vieläkään tämä ei tunnu  edes todelta. Susi kuoli tammikuussa, mutta oli sentään melkein 13. Kimi täytti joulukuussa kahdeksan... Molemmat rakkaat poissa muutaman kuukauden sisällä.

Ensimmäinen kerta kolmeentoista vuoteen, kun talossa ei ole koiraa. Ja kimi nukkui aina vieressäni. Joko sängyssä, tai lattialla ihan pääni vieressä. 

Kiitos kaikille Kimin ystäville. Kuvat ovat maanantailta., Latasin niitä tiistaina iltapäivällä enkä ehtinyt vielä postata.  Ilme on aina yhtä iloinen. Voi kun on kamala ikävä...

Viikonlopun Kimi-kuvia

Kimi jakselee suhteellisen kivasti. Yhden lääkkeen sivuvaikutuksena on kuitenkin lisääntynyt jano, ja lisääntynyt asioilla käynti. Välillä oltiin jo siinä pisteessä, että ulos piti päästä kerran tunnissa. Ja aamulla kun yritin itsekkäästi ensin käväistä aamupissalla ennen kuin päästin koiran ulos, oli jo ehtinyt käydä vahinko. Niinpä olen ollut taas Susin kanssa tutuksi tulleessa rutiinissa: ulos mennään myös aamuyöllä kolmen, neljän aikaan.

Lääkkeen määrää säädettiin vähän, ja katotaan auttaako tämä yhtään. Tässä on tuntunut, että en uskalla lähteä edes asioille, kun pelkään että sattuu taas vahinko. Muuten neiti on pirteä. Mitä nyt jalat eivät aina pidä, ja koira on kellahtaa kyljelleen aina silloin tällöin. Mutta aina yhtä iloinen ja hulmu, ja ruoka on maistunut hyvin.

Syreenin nuppuja

Näyttää, että takapihan syreenin nuput eivät paleltuneet yöpakkasten aikana, ja kukkia tulee. Ei varmastikaan yhtä paljon kuin viime keväänä, mutta tulee kuitenkin. Etupihan  syreeni ei selvinnyt yhtä hyvin. Siina on parissa oksassa jokunen käksähtänyt nuppu, mutta siinäpä se. 

Otin eilen muutaman kuvan takapihan syreenistä. Oli aika pilvinen päivä niinkuin kuvista näkyy. Tänään on aurinkoisempaa, ainakin aamupäivällä. Jos auringonpaiste jatkuu vielä iltapäivälläkin, yritän muistaa ottaa kuvia nupuista. Ne alkavat jo tuoksua hyvältä!

Kuvia viime sunnuntain ajelulta, osa 2

Tässä nyt loput kuvat viime sunnuntailta. Ensimmäiset kuvat ovat Sunburyn pikkukaupungista, jonka läpi ajoimme.  Molemmissa on sekä vanhempia osia, joista kuvat ovat pääasiasa, että ihan moderneja suuria ostosalueita ja 2000-luvulla rakennettuja taloja. Nämä vanhemmat talot ovat kuitenkin valokuvauksellisempia, vaikka nyt ihan hyviä kuvia on hankala saada, kun vain ajamme ohitse.

Suurin osa ajelusta oli keskellä kaunista maalaismaisemaa. Ylitimme kuitenkin valtatie I-71:n ja sen liittymien ympäristö sitten on täynnä rekkojen parkkipaikkoja, huoltoasemia, pikaruokapaikkoja ja hotelleja.

Ajelun varrella tuli vastaan valtava määrä moottoripyöriä. Vaikka täällä talvet eivät ole kovinkaan lumisia, ne häipyvät täälläkin  aika lailla katukuvasta talven ajaksi. Siitä olen ollut iloinen, sillä ihan meidän vieressä asuu tyyppi, jolla on moottoripyörä. Ja kesäisin jostain syystä hän aina arkiaamuisin käynnistää pyörän etupihallaan vähän aamukuuden jälkeen, ja se sitten on meluisalla tyhjäkäynnillä melkein puoli tuntia ennenkuin kaveri lähtee ajamaan. Itse kun en tiedä moottoripyöristä mitään, en tiedä onko tälle joku pätevä syy. Se on kuitenkin aika meluisa, ja ulkosalla ei tuon tyhjäkäynnin aikana tuoksu hyvä kevätaamu, vaan bensan käry.

Tässä loppuviikosta on taas vähän viilentynyt, vaikka vieläkin päivälämpötilat ovat kahdenkymmenen paikkeilla. Kuviastakin näkee, että vaikka pienemmät puut kukkivat jo kovasti, isoissa puissa ei ole vielä lehtiä. Mutta varmasti pian alkaa kaikki olla vihreää. 

Mukavaa viikonlopun alkua!

Trike

Tämä omakotitalo on varsin mielenkiintoisen näköinen.