Pitkästä aikaa alkoi tehdä mieli postata blogiin. Tein viime viikolla kalkkunachiliä, ja päätin ottaa siitä kuvia ja tehdä pikku postauksen. Se tulee tänne seuraavana.
Tauon aikana on lähinnä kulunut aikaa ja rahaa korjauksiin ja kunnostuksiin.
Etupihalla kasvanut liian iso puu saatiin kaadatettua viime keväänä vihdoin, ja samalla trimmattiin naapurien puolelle pyrkivät oksat takapihan puista.
Kellarin pumppu alkoi nikotella tammikuussa. Pumppu tuntui olevan käynnissä jatkuvasti, kuivinakin aikoina, mutta vesi vain palasi sinne pumpun kuoppaan. Maan sulettua Roto-Rooter tuli kuvaamaan maanalaiset poistoputket. Ne olivat kuulemma romahtaneet täysin (sump pumpin ja räystäiltä tulevien mikähemmettisenytonsuomeksi down spoutien putket).
Siis siihen piti tilata kaivuri, kaikki putket kaivettiin pois ja laitettiin tilalle uudet. Paksummat ja tilavammat. Onneksi jalkakäytävää ei tarvinnut rikkoa, ja heillä oli joku ihme myyräkone, joka kaivoi tunnelin sen ali.
Marraskuussa liesi hajosi. Tai uuni lähinnä. Polttimet toimivat, mutta uuni ei lämmennyt. Tämä sama oli sattunut aikaisemminkin. Silloin tilasin korjaajan. Mutta kun liedellä alkoi olla ikää reilu 15 vuotta, siinä vaiheessa on parasta ostaa uusi eikä enää yrittää korjata vanhaa.
Ongelmana tässä oli se, että uuni hajosi tasan viikko ennen Kiitospäivää! Ja mikrouunissa ei kyllä kalkkunaa valmistettaisi! Niinpä heti samana iltana miehen kanssa tukka putkella kodinkoneliikkeeseen. Siinä ei enää mietitty mikä olisi kaunein, mieleisin tai hinta/laatusuhteeltaan paras. Ainoa kysymys oli: pystyttekä toimittamaan ja asentamaan tämän ennen Kiitospäivää?
Lowes tarjosi eioota. Home Depotista sitten löysimme
yhden, joka toimitettaisiin seuraavan keskiviikkona, siis Kiitospäivää
edeltävänä päivänä. Siinä sitten piti vain toivoa, että liesi tulisi
ajallaan, eikä asennuksen kanssa olisi ongelmia.
Liesi tuli, ja asennus sujui nopeasti. Uusi liesi on kaunis ja hyvä! Ainoa ikävä asia oli, että uunista piti 'polttaa' pois siellä olevat suoja/tms. -kemikaalit. Kämppä haisi koko illan, mutta uuni oli sitten valmis Kiitospäivän kalkkunaa varten.
Jotta rahanmeno ei loppuisi, jääkaappi alkoi tehdä kuolemaa huhtikuussa. Pakastinosa lopetti aika lailla toimintansa. Jääkaappi sinnitteli, jos sekä se että pakastin laitettiin suurimmalle teholle.
Olimme kyllä suunnitelleet uuden jääkaapin ostoa jo parikin vuotta, mutta aina oli tullut näitä muita kiireisempiä hankintoja: ilmastointi piti uusia, samoin ne hemmetin maanalaiset poistoputket, liesi.. Jääkaappi oli myös tarkoitus uusia talvella, jolloin autotalli tai takapiha olisivat olleet tarpeeksi kylmiä vajaan vuorokauden tilapäiselle säilytykselle.
Nyt sitten tungin kaiken mahdollisen pakastuksen kestävän ruokatavaran autotallissa olevaan pikkuruiseen arkkupakastimeen. Uusi jääkaappi tuli viikon sisällä, ja vanha pysyi hengissä siihen asti. Viikossa olin saanut sen sentään aika tyhjäksi, eli pois ei tarvinnut heittää juuri mitään.
Vihdoin minun ei tarvitse kyykkiä tai kontata vanhan jenkkimallisen jääkaapin uumeniin. En koskaan ole tajunnut noita 'pakastin päällä, jääkaappi alla' - malleja. Meidän uudessa mallissa on jääkaapin alla pieni ulos vedettävä pakastinlokero, ja ovesta saa sekä jääpaloja että suodatettua vettä. Tykkään!
Huonoin uutinen tänä keväänä on ollut Nicon epilepsia. Koira alkoi saada kouristuskohtauksia, ja nyt on lääkitys päällä. Lääkityksen alkamisen jälkeen eei ole ollut varsinaisia kouristuskohtauksia (knock on wood), mutta juuri eilen oli pieni episodi, jossa koira alkoi kuolata, ja katse lasittui minuutiksi.
Tämän takia en juuri ole kotoa lähtenyt pariin kuukauteen. Kaupassa pääsen käymään pari kertaa viikossa, kun mies tekee töitä kotoa käsin maanantaisin ja perjantaisin. Tiedän, että olen ehkä turhan huolissani. Mutta en uskalla jättää koiria yksin kotiin irti (vaikka emme päästä Nicoa enää portaisiin tai yläkertaan ilman valvontaa vaikka olemme kotona). Kohtauksessa Nico kaatuu taaksepäin, ja potkii voimalla. Pelkään, että Nico potkisi voimakkaana koirana takapihan lasioven rikki, tai jäisi hampaistaan tai pannasta kiinni johonkin. Olen kyllä suojannut kaikki pahat paikat, mutta silti..
Tilasin Nicolle myös puisen 'kopan' (crate), joka olisi turvallisempi kuin vanha metallinen wire crate. Metalliin voi kuulemma jäädä esim. kulmahammas kiinni kohtauksen aikana. Taas pelkään liikaa, mutta better safe than sorry.
Herra vain ei ole vielä lämmennyt tällä kopalle. Odottelen tässä vielä joitain päiviä, käytän kanaa houkuttimena. Kunhan Nico tottuu tähän, voin toivottavasti jättää hänet koppaan pienen ostosreissun ajaksi, ja siellä pitäisi olla turvallista, JOS kohtaus sattuu juuri reissun aikaan. Mutta saa nähdä..
Takapihalla on nähty vieraita. Pupuja käy usein.
Rupikonnia kuskaan pois pihalta etteivät koirat syö niitä. En tiedä onko näillä ihossa myrkkyä, mutta en halua niitä koirien suuhun, enkä koske ilman hanskoja!
Uudempia tuttavuuksia ovat ollet opossumit. Tämä alla olevan kuvan idiootti oli juuttunut meidän ja naapurin aidan väliin. Sähisi kamalasti, ja koirat tietty pillastuivat! Pentele ei päässyt kääntymään ympäri, ei osannut perääntyä eikä suostunut meidän puolelle vaikka kaivoin sille kuopan aidan ali.
Siispä ainoa keinoa saada otus pois pihalta oli paimentaa sitä eteenpäin, koko aidan pituudelta kunnes se pääsi etupihalle. Pahoittelen, että jouduin tönimään takapuoltasi kepillä Herra Opossumi, mutta kuoppani ei kelvannut, etkä lähtenyt itse liikkeelle!
Tässäpä nyt siis osa kuulumisista viimeisen vuoden ajalta. Taidan laittaa perään sen ruokapostauksen, kun intoa riittää.
Vielä muutama koirakuva lopuksi:
 |
| Eläinlääkärin vastaanotolla. Pitää varmistaa, että pihalla ei hiippaile rosmoja. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti