torstai 19. heinäkuuta 2018

Pitkä tauko, ja sen syy

Blogien postaus on jäänyt vähille viimeisen vuoden, ehkä parin aikana.

Blogeissa en puhu perheestäni, en mieheni perheestä, enkä kenenkään suvusta. Koirat ovat ainoat perheenjäsenet, jotka saavat palstatilaa omien juttujeni ohessa. Miehen mainitsen aina joskus. En kerro muuta, en aikaisemmin, enkä tulevaisuudessa.

Äitini sairasti dementiaa.  Se alkoi varmaan jo kymmenen vuotta sitten. Viisi -  kolme viimeistä vuotta olivat erityisen rankkoja sen takia, niin hänelle kuin minulle.

Tänä keväänä äitini terveydentila heikkeni paljon, ja hän kuoli loppukeväästä.

Surutyöni on vielä kovasti kesken. Aikanaan palaan kirjoittamaan blogia. En vielä. Instagrammiin pystyn postaamaan koirien kuvia, mutta tekstiä en vielä pysty tuottamaan. Suru on suuri.

Jos käyt lukemassa tämän, kiitos kun et ole unohtanut.

Ja äidistäni en kerro tämän enempää, en blogeissa, en kommenteissa. Rakastin häntä paljon, se on riittävä tieto. Isäni kuoli kun olin lukiossa, eikä minulla ole sisaruksia. Nyt tuntuu, että kaikki linkit Suomeen ovat murtumassa. Siellä on vielä ystäviä, mutta kotikaupungissani ei ole enää ketään. 

Tauko siis jatkuu blogin osalta, koirakuvia on Instagrammissa.

Kiitos,


- Mia




10 kommenttia:

  1. Käyn silloin tällöin katsomassa josko kuulumisia olisi, eikä kukaan Seiskalivessä ole varmastikaan unohtanut. Otan osaa menetykseesi. <3 syyskoira

    VastaaPoista
  2. Mia, osanottoni suuressa surussa. Toivu rauhassa ja keskity tärkeisiin asioihin elämässäsi. Tällaiset blogit ovat toisarvosia surun keskellä.
    Ja kuten Syyskoira tuossa jo sanoi, sinua ei ole unohdettu.

    -Strippis

    VastaaPoista
  3. Hei täältä Suomen Lapista!Mitä sinne Amerikkaan kuuluu? Ei ole tullut postauksia. Rapsutuksia hauveleille 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun käyt katsomassa blogiani! Pitäisi tässä yrittää taas postata, tuntuu, että koko vuosi on mennyt paperisodassa Suomeen päin, ja surressa. Välillä tuntuu, että kesä on kohta edessä, ja pitää muistuttaa itseä, että on kohta joulu!

      Kontti Suomesta tuli parisen viikkoa sitten. 51 laatikkoa, täyttivät vierashuoneen lattiasta kattoon. Purkamiseen menee aikaa. Mukana on paljon äidin tavaroita, ja kamaa, mitä en tuonut tänne mukanani. Valokuvia.. kirjoja.. muistoja.. Itkettää ja naurattaa, kun avaan laatikoita.

      Koirat jaksavat hyvin. Ovat energisiä, takapiha on täynnä mutaa.. siis kaikki matot ovat täynnä mutaa.. sänky on täynnä mutaa, rontit nukkuvat sängyssä (ja kuorsaavat).

      Mutta yritän tässä alkaa ottamaan kuvia ja videoita jouluvaloista! Jospa saan kivan postauksen aikaan ennen joulua. En lupaa varmasti, mutta yritän!

      Kiitos, ja mukavaa joulukuun alkua <3

      Poista
  4. Hei Mia ! Laitan myöhässä osanottoni suuren mentyksesi vuoksi. Luin kaikki myöhemmät postauksesi ekana, luin niiku on viimeisimmästä vanhimpaan. Minä en ainakaan ole unohtanut sinua, komeasti olet kirjanmerkeissäni 3tena!!!! Siellä olet ollut kokoajan. Täälläkin omassa elämässä ollut kaikkea, vuodet on vierineet nopeasti, minne se aika meneekin ? Kiva kun olet jaksanut kirjoitella kaikesta huolimatta. Hyvää kesän odotusta sinnekin, tietysti Teillä on jo melkein kesä?, tämä Corona-virus kylläkin ei ole kylläkään hyvä asia. Kaikkia pelottaa, mikä on ihan normaalia. Kaikkea Hyvää Teille Ohioon, ja rapsuja Nicolle ja Tinylle.

    Helsingissä 15.4.2020 jaana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Jaana, kiitos paljon kommentistasi. Tuli oikein hyvä mieli, kun sen luin =)

      Nico on nyt ollut yli 7 kuukautta ilman epilepsiakohtauksia, eli lääkkeet tepsivät. Vaikka onhan niillä jonkin verran sivuvaikutuksia: kaliumbromidi tekee joskus pahoinvoivaksi, jalat ovat joskus vähän huterat, ja koiruli on välillä kärttyisä.

      Blogia on joskus tehnyt mieli kirjoittaa, mutta sitten olen unohtanut ottaa kuvia, esimerkiksi kokkauksesta. Ja nyt kun ollaan täällä kotona jumissa, ei juuri tulisi muita kuin ruokapostauksia! Koirien kuvia Instagrammini on kyllä täynnä. Ja Jösses, katsoin juuri blogiani, ja en ole postannut viime elokuun jälkeen! Hups! Aika tosiaaan rientää.

      Pitänee yrittää saada aikaan blogijuttua ruuasta. Ostin viime vuonna uuden uppopaistimen, jolla on ollut mahtava laittaa ihanan epäterveellistä naposteltavaa. Joskos tässä karanteenin aikana kokeilisin churrojen tai beigneitten tekoa!

      Muuten jaksellaan ihan OK; mitä nyt mökkihöperyys vaivaa. Mies voi onneksi työskennellä kotoa käsin, ja pari ruokakauppaa tuo tavarat kotiovelle. Eli ainoa paikka jossa pitää kaydä on apteekki - Nicon toiset lääkkeet pitää kaydä hakemassa joka kuukausi. Tosin ne taitaa nyt saada drive through'in kautta.

      Anyway, kiitos paljon kommentista ja muistamisesta! Oikein hyvää jatkoa sinne rakkaaseen koti-Suomeen. Pysy terveenä, ihanaa kevättä! <3

      Poista