Aika oli 4:30 iltapäivällä, ja pyyntö saapua 15 minuuttia aikaisemmin.
Olimme paikalla vähän jälkeen neljän, ja pääsin heti lekurin puheille ja
puudutus laitettiin 4:15. Tasan 4:30 olin sitten jo naama turtana. Koko
operaation oli yllättävän nopea.
Kirurgi kertoi, että todennäköisesti poraa hampaan kahtia, kun se oli ikenen sisässä ihan poikittain. Kuulinkin poran ääntä, sitten alkoi ilmeisesti pihtien kanssa kova vääntö, joka oli operaation epämiellyttävin osa. Tuntui, että leuka menee sijoiltaan.
Kaikki ilmeisesti sujui hyvin, sillä valmista tuli reilussa 10 minuutissa, ja tähän kuului vielä haavan tikkaus. Varoituksena oli, että on 5 prosentin vaara, että oikeanpuoleisesta alahuulesta katoaa tunto pysyvästi, jos hermo menee. Mutta ainakaan luuhun hänen ei tarvinnut koskea, mistä hän myös varoitteli.
Sitten mies toi minut kotiin, apteekin kautta. Sain antibiootteja, 800 mg ibuprofeenitabletteja ja myös Oxycodone/parasetamoli -combon. Puudutus on vielä päällä niin että kipuja ei ole. Eiköhän noilla lääkkeillä pärjää. Antibiootteja on viikoksi, en ole katsonut kuinka kauan kipulääkkeitä. Ja tikit liukenevat itsestään.
Kuumaa ei saa suuhun laittaa 24 tuntiin. Niin että nyt odotellaan ja katotaan miten yö menee. Syödä jo saisin, mutta toistaiseksi ei ole ruokahalua, kun suussa on veren makua.
Homma on kuitenkin takanapäin!! Toivottavasti kivut eivät ole kovin kamalat kun puudutus katoaa.
Kirurgi kertoi, että todennäköisesti poraa hampaan kahtia, kun se oli ikenen sisässä ihan poikittain. Kuulinkin poran ääntä, sitten alkoi ilmeisesti pihtien kanssa kova vääntö, joka oli operaation epämiellyttävin osa. Tuntui, että leuka menee sijoiltaan.
Kaikki ilmeisesti sujui hyvin, sillä valmista tuli reilussa 10 minuutissa, ja tähän kuului vielä haavan tikkaus. Varoituksena oli, että on 5 prosentin vaara, että oikeanpuoleisesta alahuulesta katoaa tunto pysyvästi, jos hermo menee. Mutta ainakaan luuhun hänen ei tarvinnut koskea, mistä hän myös varoitteli.
Sitten mies toi minut kotiin, apteekin kautta. Sain antibiootteja, 800 mg ibuprofeenitabletteja ja myös Oxycodone/parasetamoli -combon. Puudutus on vielä päällä niin että kipuja ei ole. Eiköhän noilla lääkkeillä pärjää. Antibiootteja on viikoksi, en ole katsonut kuinka kauan kipulääkkeitä. Ja tikit liukenevat itsestään.
Kuumaa ei saa suuhun laittaa 24 tuntiin. Niin että nyt odotellaan ja katotaan miten yö menee. Syödä jo saisin, mutta toistaiseksi ei ole ruokahalua, kun suussa on veren makua.
Homma on kuitenkin takanapäin!! Toivottavasti kivut eivät ole kovin kamalat kun puudutus katoaa.
 |
| Tikit näyttävät olevan ihan sivulla. Pikkuisen verta tihkuu, mutta muuten OK. Takimmainen haavanreikä taitaa olla puudutusainepiikistä. |
Päivitys seuraavana aamuna (26.9.):
Yö meni suhteellisen hyvin. Päätin turvautua yöksi kaiken varalta Percocetiin, eli oxy/parasetamoliin, koska puudutus alkoi hiipua. Poski oli hellä, mutta ei varsinaisesti kipeä eikä sitä särkenyt. Heräsin keskellä yötä, ja poski oli vähän kipeämpi. Päätin ottaa toisen oxy-combon, koska ohje sanoi joka 4 - 6 tunnin välein, ja oli kulunut melkein 5.
Jostain syystä heti, kun olin saanut tabletin alas, iski aikamoinen pahoinvointi ja silmissä vähän vilisi. Toikkaroin takaisin sänkyyn, ja vaikka matkaa oli vain muutama metri, tuntui että en selviä. Mies oli vielä alakerrassa katsomassa telkkua. Mietin, että pitäisikö alkaa huhuilla, mutta päätin katsoa josko olo paranee.
Pääsin onnellisesti sänkyyn asti, vaikka silmissä jo pimeni ja jalat tuntuivat pettävän. Sinä sitten makoilin kylmässä hiessä puolisen tuntua ennenkuin olo parani. Vähän jo oksetti, mutta onneksi ei sen pahempaa. Reaktio oli varmaan näin raju, koska en ole tottunut voimakkaisiin kipulääkkeisiin, enkä ollut syönyt mitään lounaan jälkeen. Illalla ei kertakaikkiaan tehnyt mieli ruokaa.
Nukahdin kuitenkin uudestaan eikä loppuyönä sattunut sen kummempaa. Nukuin ihan aamuseitsemään asti, eikä aamulla ole ollut huimasta eikä pahoinvointia. Koirat kuitenkin vein vain takapihalle. Tänään ei lenkkeillä!
Poski on hellä, ja mukavasti valtavan kokoinen. Oikea puoli naamasta on ihan neliskulmainen edestä katsottuna, ja sivulta hyvin pullistunut. Alla kuva poskesta sivulta päin.
Eilen illalla se odottamani mustelma ilmestyi. Nyt naaman oikea puoli on Kippari-Kallen ja häkkinyrkkeilijän naaman välimuoto. Turvotus vain lisääntyi kylmäpussista huolimatta.
Eilen illalla myös ruoka maistui, laitoin sieni-nuudelisoppaa ja söin sitä haaleahkona. Nyt aamulla heräsin aikaisin ja nautin kupillisesta kahvia, laitoin siihen vähän kahvikermaa että ei ole liian kuumaa. Kivut ovat aika lievät, lähinnä poski on ulkopuolelta hevit hellä. Heräilin yöllä, kun täkin kulma sattui siihen. Nousin jo neljän jälkeen, kun oli kumman pirteä olo. Ja nppasin vain 400 mg ibuprofeenia ison 800 mg tabletin sijasta nyt herättyäni. Katsotaan riittääkö. Sen verran energiaa oli, että kaytin koiratkin pikkuruisella lenkillä.
30.9.
Hyvin on mennyt (koputan puuta!). Kipuja ei ole juuri ollut, poski on ollut lähinnä hellä. Mustelma leuassa on vielä suuri, mutta se on hiipumassa. Olen hautonut sitä lämpimällä, ja suurin osa mustelmasta on nyt keltainen. Toivon, että se katoaa pian niin että pääsen kauppaan. Turvotus on jo kadonnut, mutta mustelmä on kutenkin suuri ja näkyvä. Antibiootteja on jäljellä vielä muutamaksi päiväksi. Katson pärjäänkö tänään ihan ilman kipulääkkeitä. Itse ientä ei ole särkenyt, lähinnä leukaperiä on jomottanut. Olen syönyt pehmeitä ruokia, korkeintaan nuudelikeittoa. Voi kun tekee mieli jotain rapeaa.. Mutta maltan mieleni ensi viikkon asti. Haluan olla varma, että kaikki alkaa parantua kunnolla.
2.10.
Turvotus on hävinnyt. Poskessa on yksi pieni hellä alue, joka taitaa olla poistetun hampaan viereisen poskihampaan juuri. Se tuntuu paksummalta eikä tykkää koskemisesta, mutta varmaan ärsyyntyi kun vieressä rouhellettiin. Poski on vieäkin se verran värikäs, että pysyn kotona. Pari päivää tässä poskessa ja leuassa on ollut kämmenenkokoinen rikinkeltainen mustelmanjämä, joka kyllä olisi pelotellut ihmisiä kauppareissulla. Se alkaa vihdoin hiipua, mutta ei ole kadonnut. Onneksi aamulla on pimeää siihen aikaan kun vien koirat pitemmälle lenkille niin että kukaan ei pällistele.
Buranaa otan kerran tai pari päivässä, kun leukaa vähän jomottaa. En usko, että leikkauskohta on kipeä. Taitaa vain leuka vihoitella, kun sitä on revittu joka suuntaan. Antibiootit sain viikoksi, tänään siis on vuorossa viimeiset!
Pehmeää ruokaa olen syönyt nyt viikon, alan tulla hulluksi! Mutta olen tässä lukenut verkosta kaikki mahdolliset toipumisohjeet ja kertomukset, ja vainoharhaisena pelännyt dry socket'ia eli onko se nyt suomeksi hammaskuopan tulehdusta.
Hampaat olen harjannut normaalisti, paitsi leikkauskohdan viereisiä poskihampaita olen varonut. Tekisi mieli harjata ne kunnolla, kun mielessä on, että siellä on pöpöjä. Mutta en vielä uskalla. Vähän olen sorkkinut aluetta suuveteen kostutetulla pumpulipuikolla niin että saan sinne vähän desifiointia.
Mutta eikähän tämä tästä!
Yö meni suhteellisen hyvin. Päätin turvautua yöksi kaiken varalta Percocetiin, eli oxy/parasetamoliin, koska puudutus alkoi hiipua. Poski oli hellä, mutta ei varsinaisesti kipeä eikä sitä särkenyt. Heräsin keskellä yötä, ja poski oli vähän kipeämpi. Päätin ottaa toisen oxy-combon, koska ohje sanoi joka 4 - 6 tunnin välein, ja oli kulunut melkein 5.
Jostain syystä heti, kun olin saanut tabletin alas, iski aikamoinen pahoinvointi ja silmissä vähän vilisi. Toikkaroin takaisin sänkyyn, ja vaikka matkaa oli vain muutama metri, tuntui että en selviä. Mies oli vielä alakerrassa katsomassa telkkua. Mietin, että pitäisikö alkaa huhuilla, mutta päätin katsoa josko olo paranee.
Pääsin onnellisesti sänkyyn asti, vaikka silmissä jo pimeni ja jalat tuntuivat pettävän. Sinä sitten makoilin kylmässä hiessä puolisen tuntua ennenkuin olo parani. Vähän jo oksetti, mutta onneksi ei sen pahempaa. Reaktio oli varmaan näin raju, koska en ole tottunut voimakkaisiin kipulääkkeisiin, enkä ollut syönyt mitään lounaan jälkeen. Illalla ei kertakaikkiaan tehnyt mieli ruokaa.
Nukahdin kuitenkin uudestaan eikä loppuyönä sattunut sen kummempaa. Nukuin ihan aamuseitsemään asti, eikä aamulla ole ollut huimasta eikä pahoinvointia. Koirat kuitenkin vein vain takapihalle. Tänään ei lenkkeillä!
Poski on hellä, ja mukavasti valtavan kokoinen. Oikea puoli naamasta on ihan neliskulmainen edestä katsottuna, ja sivulta hyvin pullistunut. Alla kuva poskesta sivulta päin.
Otin nyt aamulla yhden 800 mg ibuprofeenin, ja toivottavasti noilla tableteilla pärjään päiväsaikaan. Kipu on melkein poissa nyt kun lääke alkaa vaikuttaa. Hassua on, että nieleminen tekee kipeää, mutta muuten ei ole kipuja.
Söin juuri aamiaiseksi muussatun banaanin, nami! Aamukahvi pitää joko jättää väliin, tai nauttia kylmänä. Kuumaa ei suuhun saa laittaa ennenkuin 24 tuntia leikkauksen jälkeen. Muistin ottaa antibiootinkin!
Pitänee kaivaa kylmäpussi esiin seuraavaksi, ja koittaa vähän rauhoittaa tuota poskea.
Laitan tänne lisää päivityksia, jos on tarve. Ainakin nyt olo on ikan OK. Tunto palasi huuleen jo eilen illalla, niin että hermo on kunnossa! *Happy Dance (slow!)*
26.9.
Eilen illalla se odottamani mustelma ilmestyi. Nyt naaman oikea puoli on Kippari-Kallen ja häkkinyrkkeilijän naaman välimuoto. Turvotus vain lisääntyi kylmäpussista huolimatta.
Eilen illalla myös ruoka maistui, laitoin sieni-nuudelisoppaa ja söin sitä haaleahkona. Nyt aamulla heräsin aikaisin ja nautin kupillisesta kahvia, laitoin siihen vähän kahvikermaa että ei ole liian kuumaa. Kivut ovat aika lievät, lähinnä poski on ulkopuolelta hevit hellä. Heräilin yöllä, kun täkin kulma sattui siihen. Nousin jo neljän jälkeen, kun oli kumman pirteä olo. Ja nppasin vain 400 mg ibuprofeenia ison 800 mg tabletin sijasta nyt herättyäni. Katsotaan riittääkö. Sen verran energiaa oli, että kaytin koiratkin pikkuruisella lenkillä.
30.9.
Hyvin on mennyt (koputan puuta!). Kipuja ei ole juuri ollut, poski on ollut lähinnä hellä. Mustelma leuassa on vielä suuri, mutta se on hiipumassa. Olen hautonut sitä lämpimällä, ja suurin osa mustelmasta on nyt keltainen. Toivon, että se katoaa pian niin että pääsen kauppaan. Turvotus on jo kadonnut, mutta mustelmä on kutenkin suuri ja näkyvä. Antibiootteja on jäljellä vielä muutamaksi päiväksi. Katson pärjäänkö tänään ihan ilman kipulääkkeitä. Itse ientä ei ole särkenyt, lähinnä leukaperiä on jomottanut. Olen syönyt pehmeitä ruokia, korkeintaan nuudelikeittoa. Voi kun tekee mieli jotain rapeaa.. Mutta maltan mieleni ensi viikkon asti. Haluan olla varma, että kaikki alkaa parantua kunnolla.
2.10.
Turvotus on hävinnyt. Poskessa on yksi pieni hellä alue, joka taitaa olla poistetun hampaan viereisen poskihampaan juuri. Se tuntuu paksummalta eikä tykkää koskemisesta, mutta varmaan ärsyyntyi kun vieressä rouhellettiin. Poski on vieäkin se verran värikäs, että pysyn kotona. Pari päivää tässä poskessa ja leuassa on ollut kämmenenkokoinen rikinkeltainen mustelmanjämä, joka kyllä olisi pelotellut ihmisiä kauppareissulla. Se alkaa vihdoin hiipua, mutta ei ole kadonnut. Onneksi aamulla on pimeää siihen aikaan kun vien koirat pitemmälle lenkille niin että kukaan ei pällistele.
Buranaa otan kerran tai pari päivässä, kun leukaa vähän jomottaa. En usko, että leikkauskohta on kipeä. Taitaa vain leuka vihoitella, kun sitä on revittu joka suuntaan. Antibiootit sain viikoksi, tänään siis on vuorossa viimeiset!
Pehmeää ruokaa olen syönyt nyt viikon, alan tulla hulluksi! Mutta olen tässä lukenut verkosta kaikki mahdolliset toipumisohjeet ja kertomukset, ja vainoharhaisena pelännyt dry socket'ia eli onko se nyt suomeksi hammaskuopan tulehdusta.
Hampaat olen harjannut normaalisti, paitsi leikkauskohdan viereisiä poskihampaita olen varonut. Tekisi mieli harjata ne kunnolla, kun mielessä on, että siellä on pöpöjä. Mutta en vielä uskalla. Vähän olen sorkkinut aluetta suuveteen kostutetulla pumpulipuikolla niin että saan sinne vähän desifiointia.
Mutta eikähän tämä tästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti