tiistai 1. syyskuuta 2015

Laulukaskas (Cicada)

Laulukaskaat ovat loppukesän ötököitä. Ne ovat isoja hyönteisiä, peukalonpään kokoisia. Ne imevät ravintonsa lähinnä puista imukärsällään, ja niiden 'laulu' (siritys) on hyvin äänekästä. 

Laulua olen kuullut jo viikkoja, mutta vasta eilen onnistuin saamaan yhden kiinni valokuvaussessiota varten! Osassa kuvista on huono valo, koska tämä kaveri yritti lentoon joka välissä, niinpä linnottauduin alakerran vessaan sen kanssa. Jos nyt jotain en halua lentelemään pitkin taloa ja ärsyttämän koiria, se on iso, äänekän laulukaskas. Lentäessään ne surisevat melkein yhtä kovasti kuin kolibrit, mutta ovathan ne myös melkein yhtä isoja.

Tavallisia vihreitä laulukaskaita täällä on joka vuosi, eivätkä ne häiritse elämää ihmeemmin, mitä nyt ovat joskus äänekkäitä. Eri juttu sitten ovat 17-vuoden-laulukaskaat.  Ne viettävät toukkavaiheen maan alla, ja kaivautuvat maan pinnalle joka 17. vuosi. Ja niitä on paljon! Olen nähnyt yhden 'sadon', vuonna 2004. Pehmeä maa on täynnä koloja, puut ja pensaat täynnä tyhjiä kuoria, kun ne ovat edenneet aikuisvaiheeseen, ja sitten joka paikka on niitä täynnä! Harmi kun silloin minulla ei ollut digikameraa, tai jos oli, en tiedä missä kuvat ovat. Ulkonäoltään ne poikkesivat tavallisista vihertävistä myös. Ne olivat mustia, ja niiden silmät olivat kirkkaat oranssinpunaiset (kaksi kuvaa verkosta kopioituna):

http://media.nj.com/star-ledger/photo/2013/04/-7ff5ea0ae752896b.JPG


http://www.redorbit.com/media/uploads/2013/04/cicadas.jpg

Ensi vuonna Ohiossa pitäisi kuoriutua yksi 17-vuotisten alalajeista, saa nähdä onko niitä täällä Columbuksessa. Jos on, olen valmiina kameran kanssa!

Mutta tänä vuonna siis kuvia vain ihan tavallisesta laulukaskaasta. Vihertävä otus varustettuna kirkkailla läpinäkyvillä siivillä. Sain lyhyen videon siitä taapertamassa ylös jalkaani pitkin takapihalla. Sen jälkeen se oli saanut minusta tarpeekseen ja lensi pois. Kovin hyviä lähikuvia en myöskään saanut, kun se vaelsi pitkin käsivarttani sellaista vauhtia, että kamera ei halunnut tarkentua.

Lopuksi videolla pieni pätkä ajelulta Victorian Villagesta. Kaskaat olivat äänekkäitä, mutta liikkuvasta autosta kuvaaminen oli sen verran taustameluista, että kovin hyvin laulu ei kuulu. Se on kuitenkin aaltoilevaa, voimistuu ja hiljenee. Yöaikaan ulkona kaskaat ovat joskus niin äänekkäitä, että korviin koskee kun ne laulavat, tai siis sirittävät. Ei se sentään oikeaa laulua ole. 
























Laulukaskaiden siritystä ajelun taustalla (ei kovin helppo kuulla):




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti