Kuvat on kaikki otettu Hocking Hillsin Old Man's Caven läheltä. Luolan jälkeen polku haarautuu, ja matkaa voi jatkaa joko kohti Lower Fallseja eli alempia putouksia, tai takaisin kohti turistikeskusta läpi Upper Fallsien eli yläputousten. En ole tainnut koskaan käydä Lower Falls -alueella. Jossain siellä on Devil's Bathtub (paholaisen kylpyamme), eli suuri hiidenkirnun tapainen muodostuma. Sitä pitää varmaan käydä katsomassa keväällä tai alkukesästä, kun purossa virtaa vettä.
Polku kohti Upper Fallseja ei ole jyrkkä, suurimman osan matkasta se seurailee puron nyt aika kuivaa uomaa, ja nousee loppua kohti pienten kallioputousten yli. Putoukset ovat nyt kokonaan kuivat. Tämä lenkura on aika nopea kulkea, ehkä varttitunti luolatta takaisin turistikeskukseen. Hocking Hillsin alue on kuitenkin aika vaativaa, eli tänne ei kannata tulla huonojalkaisena. Ash caveen pääsee pyörätuolillakin, ei nousuja ja tasainen pinnoitettu polku. Old Man's Caven reitti on turvallinen, kallioilta ei voi pudota ellei ole täysi idiootti, joka lähtee reitiltä omille teilleen. Rock House -luola ja Conkle's Hollow (jossa emme käyneet tällä kertaa) ovat paikkoja, joissa on jyrkkiä portaita ja huimia pudotuksia ihan vieressä. Niihin mennessä meikäläisen tapaista korkean paikan kammoista ottaa sydämestä. Mutta ne ovat näkemisen arvoisia. Meillä on aikomuksena on tehdä retki sinne vähän myöhemmin syksyllä, kun puut ovat ruskassa.
Old Man's Cave puron toiselta puolelta kuvattuna. Luola on suuri, kuvassa ihmisiä ihan parin millimetrin kokoisina.
Kallioon on kaivetty yksi tunneli. Ei superlihaville!
Kiviportaat ovat epätasaiset, parempi katsoa minne astuu.
Kauniin vihreää sammalta kallion pinnassa.
Kanjonin seinät ovat hiekkakiveä, jonka vesi on kuluttanut.
Puro ei ole IHAN kokonaan kuivunut vaikka ei ole satanut aikoihin.
Puut kasvavat joskus aika hurjissa kulmissa kallioden päällä ja sivuilla. Ihmeesti ne saavat ravintoa, vaikka näyttää, että niiden alla ei ole maakerrosta kuin pari senttiä. Juuret ovat vahvat ja rönsyilevät kyllä kovasti. Aikaisemmassa jutussa mainitsit, että täällä kasvaa paljon seetripuita, jotka levittävät ilmaan hyvaa tuoksua, vähän joulusta muistuttavaa havupuun tuoksua.
Puut kasvavat sinnikkäästi kalliorinteellä.
Puiden juuret tarrautuvat mihin pystyvät.
Matkalla pitkin puron uomanreunaa. Yläpuolella oleva silta on yhden patikointireitin varrella.
Silta seetripuiden keskellä.
Vähän erikoisemman näköinen kivisilta yrittää nyt kuivillaan olevan puron. Palkkien välissä on tyhjää tilaa, on varmaan näyttävämpää ylittää puro, kun se on täynnä vettä!
Upper Falls: putoukset ovat nyt kuivina. Kuva kohti putouksen yläjuoksu-uomaa.
Upper Falls, kohti alajuoksua. Tumman kallionosan jälkeen tulee putous.
Kuvia on vielä Ash Cavesta ja sekalainen kuvakokoelma ajomatkoista Hocking Hillsiin ja takaisin. Huomenna taitaa kuitenkin olla taas The Wilds -kuvien vuoro. Niistäkin tulee kokonaisuudessaan kolme postausta. Viime viikolla siis kuvia tuli paljon. Kävimme myös eläintarhassa ja pienellä kierroksella Eastonion ostosalueella. Ja kuvia on! :)
Näköala Visitor Centeristä kohti puistoa. Näkösällä myös ziplinjan (vaijeruiliuku) torneja.
The Wilds on suuri non-profit safaripuisto vajaan kahden tunnin päässä Columbuksesta itään. Puisto on perustettu entisen hiilikaivoksen alueelle, ja sen kokonaispinta-ala on yli 9000 eekkeriä. Tästä laitumia on 2000 eekkeriä, ja lihansyöjille on oma erillinen 27 eekkerin alue. The Wilds on Pohjois-Amerikan suurin villieläinten suojelukeskus. Siellä on useita harvinaisia ja uhanalaisia eläinlajeja, ja The Wilds avustaa lajien säilymisessä, lisääntymisessä ja takaisin alkuperäiseen luontoon palauttamisessa.
The Wilds perustettiin vuonna 1984 nimellä The International Cebter for the preservation of Wild Animals, eli villieläinten suojelun kansainvälinen keskus. Samana vuonna se sai lahjoituksena Central Ohio Coal Companylta tämän yli 9000 eekkerin maa-alueen. Puisto aukesi virallisesti yleisölle vuonna 1994. Nykyään siellä on opastettujen bussikierrosten lisäksi mahdollisuus kierroksiin hevosen selässä, eyksityiskierroksiin jeepillä, zipline eli vaijeriliukua, sekä mökki- ja jurttamajoitusmahdollisuuksia. Puisto on auki päivittäin toukokuusta lokakuuhun. Lokakuussa se on auki vain viikonloppuisin, ja talvella siellä on ainoastaan erikoistilaisuuksia. Suurin osa eläimistä talvehtii suurissa talleissa eikä ulkosalla.
Näköalaa bussien lähtöpaikan vierestä.
Joukko vaijeriliukujia odottamassa vuoroaan tornissa. Laituri on bussin ensimmäisessä pysähdyspaikassa.
Joku huristelemassa pitkin liukuvaijeria.
Teemme yleensä kierroksen avoimessa bussissa - jossa ei ole siis ei ikkunalaseja. Paras aika tähän kierrokseen onkin nyt, kun ilmat ovat viileämpiä. Tarjolla on myös kierroksia suljetuissa ilmastoiduissa busseissa, mutta näkymät avoimesta bussista ovat ehdottomasti paremmat! Kierros kestää 2 - 2,5 tuntia, ja siihen suositellaan varausta etukäteen. Kiireisimpinä aikoina tämä onkin varmaan tarpeen, muta itse emme ole koskaan joutuneet odottamaan vapaita paikkoja, kun menemme näin off-season -aikaan. Busseissa on hyvät kuskit. He pysäyttävät bussin aina, kun eläimiä on lähellä, ja he myös tuntuvat tietävän kaiken mahdollisen eläimistä ja puistosta.
Yritän saada nimettyä kaikki kuvissa näkyvät eläimet ainakin englanniksi. Etsin verkosta myös suomenkielisiä nimiä, jospa niitä löytyy. Tällä kierroksella kohtasimme muistaakseni kaikki puistossa olevat eläimet kirahveja lukuunottamatta. Kirahvit olivat kuulemma jo talvimajoituksessa. Harmi. Yhtenä vuonna lauma kirahveja laukkasi bussin vieressä, ja se oli upea näky!
Scimitar Oryx eli sapelibeisa, sapeliantilooppi
Tämä taitaa olla Bactrian Deer, jonkun sortin peura.
Banteng, bantengi
Alue on aidattu ensin ulkoaidalla, sitten välissä on suojavyöhyke, jonka puolella esim. ratsastuskierrokset tapahtuvat. Sisempi aita on muistaakseni sähköaita. Alueen sisälläkin portit aukeavat kauko-ohjaimella, ja portteja on aina kaksi pienen välimatkan päässä toisistaan, ja auki on aina vain yksi kerrallaan, välissä neutraali alue. Näin varmistetaan, etteivät eläimet pääse vahingossa luikahtamana karkuun. Eri osastoilla on lajeja, jotka tulevat toimeen keskenään. Portteja ja erillisiä alueita on siis paljon. Kun ensimmäinen portti aukeaa, mieleen tulee 'Welcome to Jurassic Park' -toivotus. Ketään ei ole kuitenkaan syöty tähän mennessä.
American Bison, biisoni
Ensimmäisenä vastaan tuli
amerikanbiisonien osasto. Biisonit täyttivät Pohjois-Amerikan
ruohoalueet ennenkuin siirtolaiset saapuivat. Tämän jälkeen kanta oli jo
vaarassa hävitä 1800-luvun lopulla, mutta sen palauttaminen on
onnistunut hyvin. WikiPedian mukaan biisoneita oli noin 60 miljoonaa
ennen 1800-lukua. Vuonna 1900 niitä oli jäljellä vain 300! Vuonna 2000
kannan suuruudeksi arvioitiin 360 000. Nykyään niitä on jo niin paljon,
että biisoninlihan syönti on suosiossa eikä kanta ole vaarassa.
Yksi biisoni tykkäsi vedestä!
Onager, aasianvilliaasi
Puistossa on myös suuri kanta Davidinhirviä. Ne ovat kotoisin Kiinasta, eikä niitä ole enää luonnonvaraisena. The Wilds on onnistunut oikein hyvin niiden kanssa, ja biologeja Kiinasta on käynyt tutustumassa täkäläiseen kantaan ja sen ylläpitoon.
Pere David's Deer (milu), Davidinhirvi.
Villiaasilaumaa
Puistossa on useita 'eläinvauvoja', jotka eivät ole kovin pieniä. Yksi niistä on Greater One-Horned Asian Rhino, eli intiansarvikuono. Äiti ja lapsi olivat päivätorkuilla ihan tien vieressä ja bussi pysähtui siihen viereen. Lapsukainen vilkastui sen verran että nousi ylös ja käväisi pienellä välipalalla. Näistä sain kuvien lisäksi myös videota. Tien toisella puolella huomiosta kilpaili Bactrian Camel, eli kaksikyttyräinen kameli, nimeltään Gobi.
Intiansarvikuonot, äiti ja lapsi, päiväunilla.
Kaksikyttyräinen kameli
Gobi kiinnostui bussista
Lapsonen heräsi.
Välipalan aika!
Seuraavaksi jatkoimme katsomaan naaraskameleita, joista suurin osa oli myös päivänokosilla. Ensimmäisellä vierailulla kamelit olivat hyvinkin aktiivisia. Lauma niitä jahtasi bussia pitkään, ja se oli jahtaamista juoksemalla! No, kai se on parempi kuin olla sarvikuonon jahdattavana! Puiston suurin uros saattaa kuulemma joskus vähän sisuuntua ja uhkailla bussia.
Lenkura kameleiden ohi vei takaisin sarvikuonoäidin ja lapsen ohi. Päiväunet jatkuivat.
Bussilla on kaksi pysähdyspaikkaa reitin varella. Ensimmäinen niistä oli alueen keskellä olevan lammen rannalla. Lammessa uiskenteli viime kerralla pari trumpettijoutsenta, mutta nyt niitä ei näkynyt. Lammen vieressä oli aitaus, jossa oleskelivat sekä Chinese Goral -merkkinen eläin, joka on lähinnä vuohen ja antiloopin risteytyksen näköinen, ja Red-Crowned Crane eli mantsuriankurki.
Kiinalainen Goral
Mantsuriankurki
Lammessa oli valtavan suuria kissakaloja (catfish) ja jokin muu kalalaji, jonka nimen olen nyt unohtanut. Niille saa ostaa dollarilla kourallisen ruokapapanoita. Lapset olivatkin innokkaita syöttämään, varsinkin kun kuskimme sanoi maksavansa itse tuon dollarin ja antoi kaikkien seurueen lapsien nakella ruokaa veteen. Kissakalojen koko näkyy paremmin videolla. Suuria möllyköitä, ainakin puoli metriä pitkiä.
Lammen vieressä oli lauma Przewalskinhevosia, maailman ainoita jäljellä olevia aitoja villihevosia. Ne ovat kotoisin Mongoliasta.
Metsässä laidunsi iso joukko Sichuan Takin -nimisiä vuohieläimiä. Ne pitävät kovasti puun kuoresta, ja olivat järsineet monia runkoja jo osittain paljaiksi suojausyrityksistä huolimatta. Ne ovat myös hyviä uimareita, minkä takia esimerkiksi laituri kissakalojen lammessa ja lammen reunat on varustettu sähkäaidalla. Takinit kuulemma aluksi uivat lammen läpi ja vilistelivät pitkin niille kuulumattomia alueita.
Kuvia ja videoita on vielä paljon jäljellä. Näistäkin tulee vielä pari lisäpostausta.
