Maanantain takeout: Skyline Chili

Eilen aamuyöstä heräsin, kun niska jämähti johonkin tuskaiseen asentoon. Tuntui, että siellä on hermo puristuksissa tai jotain vastaavaa. Nukkuminen ei enää onnistunut, kun pienikin pään liike koski. Päivä sitten meni ibuprofeenin ja  kevyitten venyttelyjen ja voimisteluliikkeitten voimalla. Tänään tiistaina tilanne on jo aika paljon parempi, mutta eilen vielä ei tehnyt mieli kokkailla.  Piti siis saada pikaruokaa.

Pari kertaa vuodessa iskee himo saada Skyline Chilin chiliä. Pikaruokaa, kyllä, mutta onhan noita huonompiakin vaihtoehtoja! Ja nyt oli hyvä tekosyy tälle mieliteolle.

Skylinen chili on ns. Cincinnati-style chiliä. Siinä on nautajauhelihan mausteena mm. kanelia, hippunen suklaata, tomaattisosetta ja kuulemma myös välimeren tyylin mausteita. Makedonialaiset siirtolaiset loivat sen 1920-luvulla, ja se poikkeaa aika lailla esimerkiksi chili con carnesta.

Se syödään yleensä spagetin päällä, mutta on suosittua myös hot dogien toppingina (coney).

Skyline on pikaruokaketju, joka on erikoistunut juuri Cincinnati-chiliin, ja taitaa olla ainoa tämän tyypin ketju Columbuksessa. Muutenkaan Cincinnati-style ei ole kovin laajalti levinnyt, ketjuja on Ohion lisäksi lähinnä Kentuckyssä ja Indianassa. Yleensä syön  pienen Skylinen 3-way -annokseksen. Tässä 3-way'ssä on spagettia, chiliä ja cheddarjuustoa. 4-way tuo mukaan sipulia, ja 5-way'ssä on näitten lisäksi vielä papuja.

Annoksessa tuli mukana jopa kaksi pussia cheddarjuustoraastetta, vaikka yksi on ihan riittävä. Lisänä oli myös pieniä oyster cracker -suolakeksejä, mutta itse en niitä sekoita chiliini. 

Täyteen tuosta tuli, ja nyt on taas Cincinnati-chilin himo tyydytetty pitkäksi aikaa!

Chiliannos spagetin kera ja juustoa

Oyster Crackers, pieniä suolakeksejä

Ennen juustoa..

Cheddarraasteen kanssa.

Ja namia on.

Possupataa

Pari viikkoa sitten valmistin pitkään uunissa muhivaa possunpataa. Valitettavasti tämä sattui samalle päivälle, kun piti juosta Kimin vampyyrisilmän kanssa eläinlääkäriin. Pata jäi uuniin (lämpö sentään pois ettei talo palanut), onneksi se oli vielä tulikuumaa kun palasimme. Unohdin kuitenkin otaa kuvia valmiista padasta lautaselle kauhottuna, koska päivällinen oli aika myöhässä. Maistuvaista tästä tuli joka tapauksessa.  Yli jääneet lihapalat pakastin, ja liemestä tein itselleni parit lounaskeitot.

Pata oli taas suosikkityyliäni: nakkele mukaan melkein kaikkea, mitä talosta löytyy.  Kuvassa näkyviä sieniä pataan en lopulta pataan laittanut, koska suuri kattila oli jo piripintaan täynnä.

Mutta seuraavat ainekset päätyivät pataan:  sipulia, valkosipulia, selleriä, jalapeno-chilejä, purkki tomaatteja murskana, purkki tomaatteja palasina, tölkki kanalientä, porkkanoita, papuja.

Mukaan laitoin siis pari, kolme desiä Great Northern -papuja, jotka olin liottanut yön yli. Selleriä pilkoin kolmen - neljän sentin pituisiksi pätkiksi. Padan alkaessa kiehua keittiön valtasi niin voimakas sellerin haju, että ongin puolet palasista pois liemestä. Eli sitä ei tarvitse laittaa kovin paljon. Kokkaan sellerin kanssa hyvin harvoin, ja olin unohtanut, kuinka voimakas sen tuoksu on. Paketin loppusellerit varastoida viileään autotalliin, muuten jääkaapissa tai keittiössä ei olisi voinut oleskella!

Sipulit puolitin, valkosipulin kynnet menivät pataan  kokonaisina.

Pavut huuhtaisin ja poistin huonot. Eka kerta, kun käytin Great Northern -papuja. Pitkä haudutus mausteisessa tomaattiliemessä teki niistä tosi makoisia

Porkkanoita ostan yleensä pusseissa, näitä pieniä, valmiiksi kuorittuja 'Baby Cut Carrots' -porkkanoita. Osaksi koska ne ovat helppokäyttöisiä, osaksi koska olen allerginen tuoreille porkkanoille, ja niiden kuoriminen kumihanskat kädessä on aika hidasta.

Possu oli luullista Pork Shoulderia eli Boston Butt'ia. Pilkoin sen aika isoiksi kimpaleiksi.

Kaikki ainekset paitsi possu menivät ensin pataan, ja nostin lämpötilan kiehuvaksi. Lisäsin kokonaisia mustapippureita ja pinon kuivattuja laakerinlehtiä.  Sen jälkeen maistoin liemen suolan määrän, ja lisäsin sitä jonkun verran (kanaliemi oli suolatonta).  Sitten possupalat sekaan, ja annoin padan kiehua ensin liedellä tunnin verran. 

Tunnin päästä maistoin uudelleen, liemi oli sopivan suolaista ja kivan tulista, kiitos chilien. Sitten laitoin sen 125-asteiseen uuniin pariksi, kolmeksi tunniksi.

Valmis possu oli nyhtöpossun vertaista, mausteista ja sen pystyy repimään kappaleiksi ihan lusikalla.  Alkuperäinen aikomus oli tarjota se perunamuusin ja padan vihannesten kanssa. Aikapulan takia suunnitelma vähän muuttui, ja nakkelin pakastimesta ranskanperunoita uuniin, ja tarjosin pelkän possun ranskalaisten ja barbequekastikkeen kanssa. Vihanneksista, pavuista ja yli jääneestä liemestä tuli oikein maistuvaa keittoa  parin seuraavan päivän lounaaksi.

Valittelen, että ei ole kuvia valmiista possusta. Tämä oli kuitenkin ihanan mausteinen pata, ja helppotekoinen. Senkun nakkelet ainekset pataan ja annat muhia.