Takapihan kesävieraita

Takapihalla on ilmestynyt tavallisten påikkulintujen ja oravien lisäksi myös kesävieraita. Viikonlopun aikana kävi jo pari kolibria, vielä en niistä saanut kuvia. Ihan ensimmäinen paikalle saapunut oli uros. Ne ovat olleet minun ruokainta-automaatillani hyvin harvinaisia, enkä ole kertaakaan saanut niistä kuvia. Ne tunnistaa kurkun punaisesta läiskästä.

Perjantaina ja lauantaina satoi, ja se sai näköjään paikalliset rupikonnat liikeelle. Yksi aika pieni chillaili takapihan oven edessä. Onneksi huomasin sen, ennen kuin päästin Nicon ulos. En tiedä olisiko konna tullut syödyksi, vai olisiko Nico painunut karkuun. Kuitenkin parasta välttää kohtaamiset. Konna ei halua tulla syödyksi, ja sen ihossa on jotain pahan makuista, ja pennulle pahaa.

Ensimmäinen konna pötki itse pakoon. Konna numero kaksi (vai liekö sama möllikkä) piti jo napata käteen ja saatella portin ulkopuolelle. Useampia ei onneksi enää näkynyt.

Yksi sorsapari pitää meidän pihastamme, ja lentää tänne vähän väliä. Nico on jo alkanut oppia, että sorsat ovat vihollisia, tai riistaa, ja ajaa ne pois mielellään.

 Oravia käy pihalla kovasti. Yksi on varsinainen taituri, joka löytää tiensä ruokintalavalle,  oli se vaikka kuinka hankalaa.

Muuten sitten vierailijat ovat pikkulintuja. Enimmäkseen varpusia, joilla on jo täysikokoiset poikaset. Useita eri turpiaaleja näkyy, ja aina silloin tällöin sininärhiä, kardinaaleja ja tiaisia.

Naaraspunaolkaturpiaalin suojaväri on aika hyvä.

Punaolkaturpiaali, naaras

Purppuraturpiaali

Purppuraturpiaali takapihalla

Vähän aikaa sitten postasin jutun punaolkaturpiaaleista, jotka ovat palanneet takapihalle näin keväällä.  Näköjään kaiken sorttisia turpiaaleja onkin nyt liikkeellä, sillä eilen näin pari lehmäturpiaalia. Ne ovat aika vatimattoman näköisiä, lähinnä ruskean ja mustan sävyisiä.

Kolmas pihalle palannut turpiaali sitten on tämä purppuraturpiaali. Harmi, että en saanut kuvia auringonpaisteessä. Tällä linnulla on tosi kaunis metallinsininen pää ja rinta. Kyllä se näkyy näissäkin kuvissa, mutta auringossa se ihan hohtaa.

Nämä taitavat olla ainoita pihan linnuista, joilla on vaaleankeltaiset silmät. Niiden tuijotus onkin muutamassa kuvassa aika tuiman näköistä. Ei ihan haukan luokkaa, mutta pahalla silmällä katsotaan! Lopussa taas lyhyt video.

Video: Lintuja sateessa, tai ainakin sateen jälkeen

Eilen tuli vettä kuin aisaa suurimman osan päivää. Parvi varpusia oli asettunut pihalla olevan lasipöydän alle kuin sadekatokseen. Videolla taitaa olla purppuraturpiaaleja. Ne istuivat puun latvassa (kyseiseen puuhun iski salama 12 vuotta sitten, ja sen latva on siitä lähtien ollut kuollut) ja video näyttää ihan mustavalkoiselta. Sade taitaa olla tässä vaiheessa tauonnut. Muutama selvästi karsii märkyydestä ja yrittaa vähän roiskia vettä siivistaan ja pyrstöstään.

Päivän Lihansyöjä: Purppuraturpiaali ja mato

Kun postasin aikaisemman kuvasarjan purppuraturpiaalista, mainitsin että se saattaa syödä sammakoita ja jopa pikkulintuja. Ei siis ihme, etta myös kastemadot ovat sen ruokalistalla.

Lintu istui aidalla pihan toisella puolella, ja repi jotain kappaleiksi nokallaan. Toivoin, että se ei olisi ainakaan pikkulintu. Nappasin kameran ja zoomasin lähelle, ja kuvan otettuani huomasin, että onneksi kyseessä oli vain mato. Sain otettua vain yhden kuvan, sen jälkeen lintu lensi tiehensä ateriansa kanssa.

Nam!

Päivän Lintu: Purppuraturpiaali (Common Grackle)

Pähkinät maistuvat.

Purppuraturpiaalit (common grackle) ovat varpuslintuja, mutta ovat yksi suurimpia meidän takapihan linnuista, samaa kokoluokkaa kuin sininärhi - suurempi kuin rastaat.

Linnun pää ja rinta ovat kirkkaassa auringonvalossa metallinsinertävät, muuten se on musta. Sen silmät ovat vaaleankeltaiset, mikä saa sen näyttämään aina vähän pahantahtoiselta, ainakin minun mielestäni.

Ja vähän pahantahtoinen se on, silla kuulemma se saattaa syöda siemenien lisäksi esim. sammakoita ja jopa hiiriä ja pieniä lintuja. Yhtenä päivänä astuessani takapihalle löysin portaitten vierestä kuolleen varpusen, jonka vatsapuolesta oli syöty osa.  Mietinkin, että mika tuon on tehnyt. Alueella on usein haukkoja, mutta niitten jäljiltä löydän yleensä vain kasan höyheniä ja kaksi jalkaa. 

Tässä muutama kuva purppuraturpiaalista pähkinöiden kimpussa. Pahoittelen taka-alalla näkyvää linnunkakkaista grillin peitettä. Siihen on näköjään mukava roiskia..