Blendon Woods -puiston pikkulintuja

Viime viikon Blendon Woods -puiston retkeltä on vielä kuvia postittamatta. Tässäpä vähän pikkulintuja, joita en ole nähnyt takapihallani. Purin vesirajassa pomppi laulusirkku.  Näitä on joskus tainnut näkyä takapihallakin, mutta ei kovin usein.  Se on sirkkojen sukuun kuuluva varpuslintu. 

Lintulaudalle pyrähti bluebird eli suomeksi jonkun sortin sinikka. Valitettavasti se oli niin nopea, että en ehtinyt edes saada hyviä kuvia. En ole nähnyt näitä koskaan aikaisemmin luonnossa. Tämä taisi olla naaras, sillä se ei ole kovin sininen. En olisi tunnistanut koko lintua, mutta lintuja oli havainnoimassa yksi harrastaja. Hän kirjoitteli muistiinpanoja vihkoonsa, ja vastaili kivasti innokkaisiin kysymyksiini ja nimesi minulle pari lajia.

Toinen uusi tuttavuus, josta olin innoissani oli rose-breasted grossbeak eli punarintakardinaali. Nimensä mukaisesti se on kardinaaleihin kuuluva varpuslintu. Herroilla on rinnassa punainen läiskä niin että tämä oli helppo tunnistaa. Naaraat ovat vaatimattoman värisiä Niitä taisi olla maassa, mutta katosivat tiehensä ennen kuin sain kuvia. Ja tämä herrakin lensi piileksimään oksien taakse, eikä kuvista tullut hyviä.

Oli kuitenkin kiva bongata pari minulle ihan ennen näkemätontä lintulajia!

Punarintarastas puun latvassa

Punarintarastas, eli American Robin, on täällä ihan yhtä yleinen kuin räkättirastas Suomessa. Osa niistä muuttaa etelämmäksi talvella, mutta meillä niitä kyllä näkyy talvisinkin. 

Juuri nyt on niitten kosioaika, eli rastaat aloittavat puitten latvoissa karjumisen tuossa aamuneljän aikaan. Ilman korvatulppia nukkuminen ei onnistu, ei ainakaan, jos pidän ikkunaa auki. 

Madot näyttävät olevan niiden pääravintoa, silloin kun maa ei ole jäässä. Selvästi näitten kaverien kanssa pitää paikkansa sanonta 'aikainen lintu löytää madon'. Niitä näkyy pomppimassa nurmikoilla jo ennen aamuhämärää matoja etsimässä. Kun kastematoja nousee sateen aikana ja jälkeen nurmikoilta jalkakäytäville ja ajoradoille, niitten perässä on joskus toistakymmentä rastasta.

Tässä nyt pari kuvaa yhdestä, joka istui korkealla puun latvassa. Parissa kuvassa on kaverina vaikertajakyyhky. Videolla rastas vähän rapsuttelee itseään. Valitettavasti video on vähän horjuva. Kamera oli maksimizoomauksella, ja kävi sen verran painavaksi, että alkoi vaappua.

Purppuraturpiaali takapihalla

Vähän aikaa sitten postasin jutun punaolkaturpiaaleista, jotka ovat palanneet takapihalle näin keväällä.  Näköjään kaiken sorttisia turpiaaleja onkin nyt liikkeellä, sillä eilen näin pari lehmäturpiaalia. Ne ovat aika vatimattoman näköisiä, lähinnä ruskean ja mustan sävyisiä.

Kolmas pihalle palannut turpiaali sitten on tämä purppuraturpiaali. Harmi, että en saanut kuvia auringonpaisteessä. Tällä linnulla on tosi kaunis metallinsininen pää ja rinta. Kyllä se näkyy näissäkin kuvissa, mutta auringossa se ihan hohtaa.

Nämä taitavat olla ainoita pihan linnuista, joilla on vaaleankeltaiset silmät. Niiden tuijotus onkin muutamassa kuvassa aika tuiman näköistä. Ei ihan haukan luokkaa, mutta pahalla silmällä katsotaan! Lopussa taas lyhyt video.

Päivän lintukuvat:Titmouse

Päivän kuvina taas muutama otos Titmouse-tiaisesta. Eilen en jaksanut postata mitään, kun oli kamalan tukkoinen olo. Heräsin päänsärkyyn, ja tunteeseen, että nenä on tosi tukossa eikö ilma kulje.  Päätä särki koko päivän, ja poskionteloissa oli painetta. Mitkään lääkkeet eivät tuntuneet auttavan. Olin jo ihan varma, että olin onnistunut saamaan kevätflunssan, mutta iltaa kohti alkoi helpottaa. Onneksi tänään olo on melko normaali. 

Pidänpä peukkuja, että tukkoisuus johtuu vain lämpötilojen vaihtelusta. Alkuviikolla oli pakkasta, eilen sitten taisi olla melkein 20 astetta lämmintä. Kaikki lumi suli perjantaina. Eilen ihmiset kulkivat t-paidoissa ja shortseissa, ja tälllä kertaa ihan aiheellisesti. Tukkoisuudesta ja päänsärystä huolimatta kävimme ajelulla, kun oli aurinkoista ja varsin keväisen tuntoista (alan käydä läpi kuvia ajelupostausta varten nyt kun aamukahvi on valmista). Jos tämä jatkuu, ensi viikolla nurmikot ovat vihreitä!

Päivän lintu: Titmouse-tiainen

Olen kyllä postannut kuvia titmousesta aikaisemminkin, mutta tässä lisää. Minusta tämä vain on niin kiva nappisilmä! Syömässä näitä tiaisia käy ainakin kaksi.

Kuvat ovat viime viikolta. Nyt maassa on lunta, ja pihalla käy vilske, kun kaikki linnut tulevat etsimään ruokaa. Ulkona on nyt tavallisten lintulautojen lisäksi kolme talikakkua, yksi siemenkakku ja sitä pienempi siemenkello. Kaikille luulisi ruokaa riittävän, varsinkin kun käyn lisäämässä aina silloin tällöin. 

Ahmatti!

Tuttu tammiraitatikka on ollut nälkäinen tällä viikolla. Nyt kun siemenkakku ja lintulaudat ovat suhteellisen oravattomia - yksi on muita nokkelampi, ja sitä jahtaan vielä pois aika usein. Muut pysyvät maassa ja etsivät sieltä syötävää. Valitettavasti oravia on nyt jo viisi,  tässä on olo kuin pienellä oravafarmarilla!

Yleensä tämä tikka istuu joko siemenkakulla tai talikakulla, ja nokkii niitä pitkällä nokallaan. Nyt sain yhden vähän tärähtäneen kuvan, mutta lopussa olevan videon, jossa se istuu lintulaudan nurkalla, ja nakkelee siemeniä naamaansa vauhdilla. Siitäpä tämän jutun otsikkokin! Varsinainen ahmatti!

Kiva kuitenkin kun ruoka maistuu. Kylmemmällä siementen laadusta ei nipotella. Pakkasta on nyt viitisen astetta, on taas kylmennyt. Keskiviikkona oli tuulista, mutta melkein t-paitakeli. Ilman takkia pärjäsi ulkona, kun oli pitkähihainen pusero.