Maanantai oli Martin Luther Kingin päivä, ja miehelläni se oli vapaapäivä - pankit, postit sekä virastot, laitokset ja koulut olivat kiinni.
Wikipediasta taas kopioituna: Martin Luther King Day on Yhdysvalloissa kansallinen vapaapäivä, joka on omistettu kansalaisoikeustaistelija Martin Luther King, Jr. muistolle. Päivää vietetään tammikuun kolmas maanantai, koska se on maanantai joka sattuu lähimmäksi Kingin syntymäpäivää (15. tammikuuta). Ronald Reagan allekirjoitti muistopäivän laiksi vuonna 1983 ja sitä vietettiin ensimmäisen kerran 20. tammikuuta 1986.(https://fi.wikipedia.org/wiki/Martin_Luther_Kingin_p%C3%A4iv%C3%A4)
Yleensä kun mies on vapaalla arkipäivänä, yritän kokata vähän paremman aterian. Tänä vuonna meillä jäi hääpäivä viettämättä, kun sinä päivänä Susi-koiran elämä loppui. Ajattelin, että nyt kun Susin tuhkat ovat kotona, elämä alkaa voittaa, ja ainakin syödään hyvin. Tai ainakin yritän laittaa jotain juhlavampaa. Itkua tuppaa aina vielä tulemaan, mutta auttaa, kun on jotain tekemistä!
Päätin kokeilla lampaankyljyksiä. Vähän epäillen, sillä aikaisemmat yritykset lampaan kanssa ovat epäonnistuneet aika surkeasti. Olen pari kertaa yrittänyt laittaa lampaanjalkaa. Liotin sitä kyllä maidossa, tein kaiken mahdollisen, mitä ohjeet käskivät. Ja silti se maistui suulliselta villaa. Telkun kokkausohjelmissa kyllä olen nähnyt lampaankyljyksiä, eikä kukaan valita niiden mausta. Niinpä ostin Costcosta uusiseelantilaista lammasta, lamb rack, mikä se nyt on? Haista kukkanen, Google translate, karitseteline ei nyt pidä paikaansa! Mutta siis koko rivi lampaan kylkiluita lihoineen.. Kuvista selviä.
Suomessa en koskaan edes yrittänyt kokata lammasta. Maistuuko suomalainen lammas samalta kuin uusiseelantilainen? Ja olisiko amerikkalainen erilaista? Luultavasti megakokoisia kyljyksiä, ainakin jos Texas tuottaa lampaita... Mutta siis tämä kokeilu oli uusiseelantilaisella. Poistin vähän ylimääräistä rasvaa (talia? ) ennen paistamista. Ja tietääkö kukaan, mistä villan maku johtuu? Maistuuko villa joissain osissa enemmän, ainakin kyljykset olivat täysin villalta maistumattomia, hermoilin siis turhaan!
Valitettavasti yksittäiset kyljykset leikkasin kaikki eri paksuisiksi, pala ei ollut helpoin leikata. Eli ne myös kypsyivät eri aikaan. (Ensi kerralla laitin vain koko rib rackin uuniin, ja leikkaan erillisiksi paloiksi vasta kypsennyksen jälkeen). Osa oli medium well, muutama sentään vain medium. Tavoite oli medium-rare. Mutta siis eka yritys! Paistotuloksesta riippumatta liha oli oikein mureaa, mehevää ja maukasta!
Mausteeksi laitoin vain suolaa, pippuria, valkosipulia ja tuoretta rosmariinia. Kastikeeseen tuli sitten tuoretta rosmariinia, valkosipulia, kanalientä, pippuria ja voita. Lampaan tarjosin paahdettujen perunoiden ja valkoisen parsan kanssa.
Lautanen ei ole kaunein mahdollinen, mutta maukas! Olin iloisesti yllättynyt! Ensi kerralla vain lyhyempi paistoaika, eli joko koko rack uuniin, tai ostan valmiiksi paloiteltuja kyljyksiä. Namia joka tapauksessa!
