Kuvia ja juttuja tulee tässä ihan pikkuhiljaa. Väärässä järjestyksessä, koska syksyn materiaalia on vielä julkaisematta. Tässä nyt kuvia tammikuun alun ajelulta. Ilma oli samanlainen kuin mielialani koko joulun ajan, eli harmaa.
Vuosi sitten joulun aikaan Susi oli toipumassa kolmannesta hammasoperaatiostaan. Olin toiveikas, vaikka neiti oli jo vanhus. Pian sen jälkeen kuitenkin alkoi syömättömyys, joka lopulta johti todennäköisen syövän vuoksi kultaparan poismenoon.
Koko viime vuoden surin ensin enemmän Kimiä, aika odottamattoman poismenon vuoksi. Ja yhtäkkiä joulun alla kaikki Susiin liittyvä tuli vain voimalla takaisin, ja suru oli suuri. Joulua ei oikein tullut juhlittua, ja nyt tammikuussa Susin kuolinpäivänä tuli vain vetisteltyä koko päivä.
Ehkä nyt tässä alan päästä taas kuntoon. Kotona on kaksi ihanaa koiraa, joista pitää pitää huolta, ja elämä jatkuu. Mutta joulu ja tammikuun alku olivat yllättävän raskaat. Koirattomat eivät ehkä ymmärrä, mutta minulle koirani ovat lapsiani, kun en omia lapsia onnistunut saamaan. Rakkaita perheenjäseniä. Pienestä pennusta kasvatettuja, rakastettuja ja ihan liian hemmoteltuja.
Anyway.. Kuvia tammikuun alkupuolelta, kun viimein sain itseni ulos talosta ja mies vei ajelulle. Ilma on ollut harmaa.
Alussa muutama kuva Bexleyn alueelta, kun ajoimme pitkin Broad Streetia kohti keskikaupunkia.
St Charles Preparatory School:
Rautatiesilta:
The Old bag of Nails -ravintola pienen joen varrella:
Columbus Museum of Art -taidemuseo on remontin keskellä:
Hyatt-hotelli High Streetin varrella:
Greater Columbus Convention Center - konferenssikeskus, myös remontin alla:
Short North on kaupunginosa keskikaupungin pohjoispuolella, lähinnä High Streetin varrella. Siellä on paljon mm. taidegallerioita, putiikeja, asuntoja ja osa kaupungin parhaista ravintoloista.
Ihan alimmassa kuvassa näkyy kadun ylitse kulkevat kaaret, jotka ovat valaistuja pimeällä.
High Streetin kunnostaminen ja modernisointi jatkuu kovalla vauhdilla. Seuraavassa jutussa on lisää kuvia kadun sekä uusista että vanhoista rakennuksista, kun ajoimme kohti OSU-yliopiston kampusta.
Anteeksi aneeminen ulosanti, olen kyllä toipumassa sekä flunssasta että Susin kuoleman vuosipäivästä, mutta päivä kerrallaan.
Jaksamisia sinnepäin maailmaa :) Itsellä myös raskaitten asioitten vuosipäivä tuli & meni ja ne kauheat hetket elää näköjään uudestaan ja tietyt asiat tuntuu että ei palaudu ikinä ennalleen.. Ja itkettää ja oikein v*****a, mutta pitää vain yrittää jaksaa.
VastaaPoistaPäivä kerrallaan, kevät tulee :) Suomessakin päivä alkaa pikkuhiljaa pidentyä.
Kiitos. Elämä voittaa! :)
PoistaMia, terveen ihmisen merkki on että suree ja ikävöi ja itkee. Minullakaan ei lapsia eikä tuu ku oon jo 48 v. Itse en pysty katsomaan omieni kissojen kuvia itkemättä vieläkään vaikka viimeinen meni kissojen taivaaseen jo 2009, on ne vaan niin rakkaita omat eläimet. Nyt vaan uusia tuulia ja iloisia hetkiä Nicon ja Tinyn kanssa ja tottakai miehesi kanssa myös... jaana :)
VastaaPoistaKiitos <3 Kuvia Susitsa tai Kimistä en voi vielä itsekään katsoa, itku vaan tulee. Olivat molemmat niin ihania, eli tiedät mitä tarkoitan.
PoistaKyllä tässä täytyy alka aelää ja iloita, Nico ja Tiny ovat ihania, ja molemmat ovat niin huomionkipeitä. Ja vaativaisia.. nyt kun yritän tässä kirjoittaa vastausta, molemmat haluavat ulos takapihalle.. tyhmä ihminen, ULOS.. kitinä ja haukottelu auttaa varmasti...*huokaus* Love them to death too...