Kurpitsakeitto: Acorn Squash Soup

Viikon toinen keltainen keitto, alkuviikolla kun postitin jutun tortilla-juustokeitosta. Acorn squashille en tähän hätään löytänyt suomenkielistä nimeä. No, kurpisa nyt kuitenkin. Paljon pienempi kuin esimerkiksi Halloweenkurpitsat. Se on kooltaan vähän greippiä suurempi. Väri on tummanvihreä, ja vanha kurpitsa muuttuu kokonaan kirkkaan oranssiksi.

Koska sen hedelmäliha on aika kovaa, se pitää esikypsentää ennenkuin siitä voi laitata keittoa. Leikkasin sen kahtia, poistin siemenet, ja laitoin puolikkaat leikauspinta alaspäin uunipannulle, jossa on pari senttiä vettä. Sitten puolikkaat uuniin 30 - 45 minuutiksi.  

Kuullotin taas ensin kattilassa pienen silputun sipulin ja valkosipulimurskaa voin kanssa. Sitten lisäsin reilut 3 desiä kanalientä ja annoin sen kiehahtaa. Kaavin kurpitsan kuorista ja mössäsin ensin haarukalla kulhossa. Sitten mössö kattilaan, ja koko hoito sai hautua miedolla lämmöllä parikymmentä minuuttia.

Tässä pitää taas kehua Strippiksen vinkin mukana ostettuja silikonisia kattilan/kulhon kansia.  Ne lerpukkeet ovat mahtavia! Kestävät kuumuutta, ja imaisevat itsensä tiiviisti kiinni kuuman kattilan yläreunaan. Keittoni kiehui reippaasti  ihan alimmalla lämmöllä. Tarvitsen vielä tavallisia kattilan kansia tapauksissa, missä kannen pitää olla vähän raollaan. Mutta yleiseen käyttöön nämä ovat ihanat. Ja helppo huuhtaista puhtaaksi!

Innostuin näistä sen verran paljon, että kun eka sarja (punainen) toimi hyvin, tilasin vielä toisen sarjan. Siinä on extra suuri kansi, joka on tarpeeksi iso paistinpannulleni.

Suurin lerppu on tarpeeksi iso paistinpannulle.

Valmis keitto on aika paksua, ja väri vaaleni oranssisesta keltaiseksi. Kypsän keiton soseutin sauvasekoittimella tasaiseksi. Ohensin sitä pikkuisen kahvikermalla.

Suolaa voi lisätä, jos sitä tarvitsee. Ohjeeni neuvoi maustamaan jauhetulla muskottipähkinällä ja kanelilla. Laitoin ihan ripauksen muskottipähkinää enkä kanelia. Ihan kivan makuista taas. Nyt vaihteeksi ulkona on kylmää, ja lumisade palasi, niin että keittoja on ollut kiva syödä.  Uusia  vaihtoehtoja ei nyt ole tulossa, niin että keittopostausten sarja on lopussa, ainakin vähäksi aikaa.

Dawes Arboretum - syyskuvia, osa 3

Tässä loput kuvat viimeviikkoiselta Dawes Arboretumin retkeltä. Ensimmäiset on otettu metsäpolun varrelta.  Teimme pienen kävelylenkin metsän keskellä ja kävimme katsomassa pienen 'sokerimökin'. Se on auki vain silloin, kun on vaahterasiirapin valmistusaika. No, vaahteroita täällä kyllä riittää. Metsässä oli kaunista, kun maa oli täynnä keltaisia lehtiä. Täällä metsäpoluilla käveleminen on aika harvinaista herkkua, metsään kun ei voi poiketa noin vain, ainakaan kaupunkialueella. Pitää olla puisto, ja merkityt, usein jopa päällystetyt polut siellä.

Muutamissa puissa ja pensaissa on kauniita punaisia marjoja. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä lajia ne ovat. Täällä ei kasva pihlajoita, enkä ole nähnyt edes orapihjaloita koristepensaina.  On puita, joihin tulee marjoja, joista linnut tykkää. Näitä on esimerkiksi meidän etupihan koristepäärynä (Bradford Pear). Siihen tulee pieniä, vähän pihlajanmarjaa suurempia marjoja. 

Täällä näitä puita on melkein joka pihalla, ja syksyllä kaikki autotallin ulkopuolelle parkeeratut autot ovat sitten täynnä punertavaa linnunkakkaa. Ne marjat ovat myös kamalan tahmeita kypsyessään. Alkuvuosina, kun puu oli aika pieni, laitoin siihen jouluvaloja verkossa. Ja tammikuussa kun aloin poistaa kyhäelmää totesin, että eipä ollut hyvä idea. Kun olin lopettanut, huomasin että valot, verkko, tukka, takki, housut, kädet.. kaikki mahdollinen oli täynnä siirappimaisia marjatahroja, joita ei ollut helppo poistaa.

Sypressisuo oli kuivunut. Postasin siitä kuvia keväällä, kun paikka oli veden vallassa ja kaikki juuret tököttivät ylös lammikosta. Silloin sain kuvia vedessä asustavista sammakoista ja käärmeistä. Nyt ne olivat kadonneet jonnekin kosteammille seuduille, vai olivatkohan jo talvipesissään. Maa oli kuitenkin kuiva, niin että juuret pystyi näkemään kokonaan.

Kesän aikana Arboretumiin oli rakennettu uusia ajoreittejä, jotka kiertelivät paikan takaosassa. Puiston takana on ihan tavallinen farmi, joka näköjään kasvattaa kurpitsoja ja maissia. Nehän ne ovat täällä tavallisimpia, soijapapujen lisäksi.

Kuistin syyskoristeita

Pihoilla ja kuisteilla alkaa olla jo kurpitsoja ja muita ajankohtaan liittyviä koristeita. Itsekin aina laitan ainakin pari kaivertamatonta kurpitaaa ulos koristukseksi. Tänä vuonna Walmartisa oli vähän eri mallisia kurpitsoita, ja en malttanut olla ostamatta yhtä tällaista.  Tämä on litteämpi kuin ihan tavallinen pyöreä kurpitsa, ja kauniin tumman oranssi.

Se nököttää nyt etukuistilla seuranaan krysanteemi ja pari minitiikerikurpitsaa. Yleensä ostan keltaoranssin krysanteemin, jonka väri sopii paremmin teemaan. Mutta nyt nämä tummanpunaiset olivat tarjouksessa, niin  että kelvatkoon!

 

Tänä vuonna olen kovasati myöhässä syystöistä ja koristeluista sen viisaudenhampana kanssa. Pirulainen on nyt tällä viikolla aiheuttanut aikamosita leuan jomotusta joka päivä, niin että apuun on pitänyt ottaa buranaa. Ja siten on ollut äklö olo, kun on joutunut ottamaan taas lääkettä. 

Kuistille itää siis ostaa vielä ainakin yksi ihan tavallinen kurpitsa. Kaupat ovat niitä pullollaan, ja alennukset alkavat varmaan kohta.  Itse Halloweeniksi en juuri koristele. Sisälle laitan violetteja valonauhoja, kun innostun. Ulkona riittää kurpitsat ja ruukkukukka sekä syyslehtien värinen oviseppele, eli lähinnä syksyinen kiitospäivän tunnelma. 

Kuvia ajomatkalta Hocking Hills -puistoon ja takaisin

Osta purutupakkaa!

Ajomatka Columbuksesta Hocking Hillsin alueelle on noin puolentoista tunnin pituinen. Suurin osa matkasta sujuu nopeasti pitkin valtatie 33:a. Ennen piti ajaa pikkukaupungin, Lancasterin, läpi, mikä hidasti matkaa. Nyt onneksi tie kiertää kaupungin keskustan niin että matka ei hidastu keskikaupungin ruuhkiin tai liikennevaloihin.

Loganin kaupungin paikkeilla sitten lähdetään pikkuteille kohti itse Hocking Hillsin puistoa. Puisto sijaitsee Hockingin piirikunnassa, ja koostuu useista erillisistä palasista. Aikaisemmin taisin mainita, että alueella on paljon mahdolissuksia vuokrata mökki ja patikoida pitkin maastossa olevia vaelluspolkuja. Monissa mökeissä on mahdollisuus kalastaa pienissä lammissa. Alueella on myäs erillisiä ratsastusreittejä, jos tuot oman hevosen. 

Loganin lähellä on kaksi aktiviteettia, joita emme ole (vielä) kokeilleet. Zipline eli liukuvaijeri metsän keskellä, se ehkä jää välistä. Toinen  kiinnostava on Hocking Valley Svcenic Railway, eli Hockingin laakson maisemarautatie. Se tarjoaa  junamatkoja lähinnä syksyllä ruskan aikaan Nelsonvillen ja Loganin kaupunkien välillä. Jos/kun menemme ajelulla, siitä tulee sitten oma juttunsa ja paljon kuvia.

Ylimmässä kuvassa on kiva matkan varrella ollut lato, jossa mainostetaan mälliä. Mail Pouch Tobacco Barn on lato, johon on maalattu West Virginia Mail Pouch chewing tobacco companyn mainos. Latoihin maalatiin mainoksia vuosien 1890 ja 1992 välällä. Parhaimmillaan maalattuja latoja oli maassa 1960-luvun alussa 20 000 22 eri osavaltiossa.

Alkujaan latojen omistajat saivat palkaksi 1 - 2 dollaria vuodessa (nykyrahassa noin 20 - 40 dollaria). Ennenkaikkea parasta taisi olla latoon saatu uusi maalikerros.

Suuri kurpitsa!

Valtatie 33

Kuvat ovat siis ihan matkan varrelta, ja Hocking Hillsin puiston pääalueen parkkipaikalta. Takaisin tulimme sitten pienempiä teitä. Paluumatkasta tuli paljon odotettua pidempi, koska yksi pikutie oli suljettu, ja kiertotie vei meitä roppakaupalla kauemmaksi Columbuksesta.

Tämä reissu tapahtui melkein kaksi viikkoa sitten. Ilmat olivat silloin aika leudot. Tällä viikolla on ollut koleaa, eilen termostaatti laski sen verran alas että lämpö kytkeytyi päälle ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Kuvissa on vielä korjaamattomia maissi- ja soijapeltoja.

Tien varrella oli muutamia kurpitsapeltoja, tai ainakin myymälöitä jotka myyvät Halloweenkurpitsoita. Isot kurpitsapellot, jotka tarjoavat 'pick your own' eli valitse ja poimi oma kurpitsasi ovat syksyisin kivan näköisiä. Nyt kun olen istunut talossa koko viikon mustelmaisen posken kanssa, en ole päässyt näkemään miten maisemaan alkaa ilmestyä Halloweenkoristeita ja kurpitsoja. Mustelma on vihdoin katoamassa (poskessa ja leuassa on ollut rikinkeltainen kämmenenkokoinen mustelma) niin  että alan liikkua taas ihmisten ilmoilla. Huomenna!

Tämän jutun kuvissa on ihan maalaismaisemaa Columbuksesta itään. Kukkulat alkavat aika pian, ja maasto on mäkisempää kuin Columbuksen alueella. Pikkutiet ovat kivan mutkaisia ja aika hiljaisia ajella. Valtatie 33 on aika uusi, ja sen yli kulkee aika komean näköisiä siltoja.

Soijapapupeltoa korjuuta

Kupsahtanut lato

Tiet Hocking Hillsin alueella ovat mutkaisia:

Parkkipaikkaa Old Man's Caven lähellä. Täällä on myös turistikeskus.

Paljon vierailujoita syyskuisena sunnuntaina

Kuvia palumatkalta:

Maissipelto. Maissi on jo kokonana kuivunut.

Soijapapupeltoa.

Rakennuksen takana pilkottaa kurpitsapeltoa