Helmikuu on tässä vierähtänyt hitaasti. Olen postannut kyllä koirien kuvia Instagrammiin, ainakin alkukuukaudesta.
Mies oli työmatkalla kuun alussa, onneksi poissa alle viikon. Mutta oli ikävä, ja koska olen hillittömän lentopelkoinen, myös huoli. Matka sujui hyvin, nyt mies kotona eikä toivottavasti lentomatkustele lähitulevaisuudessa.
Takapiha on mutavellinä.. Yritän tässä miettiä, miten sinne saisi kesäksi ruohoa. Ostin lisää verkkoaitaa, ja yritän jakaa pihan osiin, joihin kyvän ruohoa ja koirat eivät pääse kunhan kasvukausi alkaa.
Westerville joutui uutisten otsikkoihin, kun 911-puheluun vastanneet kaksi poliisia ammuttin pari viikkoa sitten. Westerville on oma kaupunkinsa,, mutta myös osa suur-Columbusta. Miehen työpaikka on Westervillessä. Muistokulkueet ja hautajaiset olivat uutisissa pitkään, ja jopa Suomen Ilta-Lehti tai Ilta-Sanomat uutisoivat asiasta, tosin sen/niiden kommentit olivat suomalaisten tyyliin ja osa täysin asiattomia.
Pari päivää tämän jälkeen sitten tapahtui taas, nyt Floridassa, kamala kouluammuskelu.. Kun olin töissä, yksi työkaverini kysyi (kun kuuli, että olen ammatiltani opettaja) miksi en tee opetustöitä koulussa. Yksi syistäni oli juuri turvallisuus.. Nyt en täällä menisi kouluun opettamaan.. huokaus.. Rakastin opettajana olemista, mutta ei nyt, ei täällä....
Viime yönä ole lämmintä, ja nukuin ikkuna auki. Aamuviideltä heräsin, kun kuulin 'bang bang bang bang bang bang bang'- äänen.. Siinä unissani ajattelin, että tuo saattaa olla ampumista (en ole onneksi ikinä kuullut ampumista lähietäisyydeltä). Ja aamulla luin paikallisuutistä, että parin kilometrin päässä jotakuta oli ammuttu päähän, 6 - 7 kertaa naapureiden mukaan, kotiintunkeutumisen jälkeen, juuri aamuviiden jälkeen. Eli kuulin juuri ne laukaukset.. Ei ihan lähellä siis, mutta silta karmaisevaa..
Hold on..