perjantai 29. tammikuuta 2016

Päivän Lintukuvat: Muutama vaikertajakyyhky lintulaudalla


Vaikertajakyykyt (mourning dove) ovat täällä hyvin yleisiä. Niiden surumielistä huhuilua kuulee usein, jos on ikkuna raollaan, ja usein tunnistan äänen myös TV-sarjoista tai elokuvista. WikiPedia kuvalilee ääntä: cooOOoo-woo-woo-woooo

Aika isoina ja pulleina ne näyttävät olevan pihan lähellä liikkuvien haukkojen suosikkisaalista. Nyt, kun olen laittanut oveen UV-valoa heijastavia tarroja, lentely päin lasiovea on vähentynyt melkein nollaan haukan ilmestyessä. 

Ensi silmäyksellä kyyhkyt näyttävät melko mitäänsanomattoman ruskeilta. Mutta välillä huomaa niidenkin höyhenpeitteessä nättejä sävyjä. Tässä kuvassa näkyy koirailla kaulassa oleva vaaleanpuna-violetti läiskä:


Vaikertajakyyhkyt ovat seurallisia,  lintulaudoilla niitä näkee useampia kerralla. Siemenet maistuvat, eivätkä ne juuri nirsoile.


Lyhyt video, jossa ruoka maistuu:


torstai 28. tammikuuta 2016

Rack of Lamb - Lampaankare, yritys 1



Ensimmäinen yritys kokonaisen lampaankareen valmistuksessa. Aikaisemmin postasin samasta palasta tekemäni yksittäisten lampaankyljysten sujumisen. Nyt täytyy sanoa, että kokonainen lampaankare (kiitos Strippis) onnistui kypsyydeltään paljon paremmin! Tämän kokkasin eilisiltana, eli keskiviikkona. Netflixistä oli tullut Fantastic Four (mikä ei ollut yhtä paha kuin kritiikit luulottelivat), nautimme keskellä viikkoa ihan ylellisen illallisen elokuvan kera!

Lammas on samaa uusiseelantilaista, Costcosta, kuin aikaisemminkin. Aloitin voitelemalla koko homman oliiviöljyn, valkosipulin ja tuoreen rosmariinin yhdistelmällä (sekoitin tehosekoittimessa tasaiseksi mössöksi).  Annoin olla huoneenlämmössä noin 45 minuuttia. Lammaspalan suolasin ja pippuroin enne paistamista.





Tämän jälkeen kuumensin uunin 450 F/ 232 C /asteeseen, ja laitoin lampaan uuniin paistumaan. En enää muista kauanko kesti saada sisäinen lämpötila 120F/49 C asti. Ainakin yli 20 minuuttia, kauemmin kuin resepti lupaili. 

Sen jälkeen otin lampaan pois uunista ja peitin foliolla. Annoin tasaantua 10 minuuttia, ja tänä aikana sisäinen lämpötila kohosi about 140F/60 C asti, eli liha oli vielä suunnilleen medium rare -asteella.

Valmis kare uunista otettuna.


Kaveriksi laitoin perunamuusia (josta tuli vähän liian löysää.. mutta makoisaa), parsaa uunissa (Lekue Steam case -juttu tuli postissa vasta tänään!) Tein taas myös kastiketta: kanalientä, valkosipulia, tuoretta rosmariinia, sitruunamehua, suolaa, pippuria. Suurustin sen tilkalla kevytkermaa ja maissijauhoa.

Sitten leikkelin lampaan annospaloiksi ja annos oli valmis. Kuvissa ei ehkä kaunein, mutta ihan onnistunut. Ensi kerralla kokeilen ruskistaa lampaan pannulla pikaisesti ennen uuniin laittoa, rasvakerros on aika paksu (vaikka taas poistin sitä vähän) ja on varmasti parempi, jos se saa kunnon pannun lämpöä! Maku oli kuitenkin hyvä, suussa sulavan pehmeää!

En yleensä kokkaa näin ylellistä/erikoista tavallisina arkipäivinä. Nyt kuitenkin 

a. Haluan lampaan ohjeen täydelliseksi pääsiäsiseen mennessä. Niin että kerrankin voin kokata pääsiäislammasta, ja saada siitä namia! Pitää siis harjoitella

b. Olo on ollut surkea ja itkuinen koiran takia jo pari viikkoa. Halusin ainakin piristää miestä elokuvaillalla ja hyvällä ruualla, vaikkakin keskellä viikkoa.


Annos valmis pöytään vietäväksi.

Päivän Kimi-kuvat: pentu ja pupu (2008)



Kimillä oli pentuna vähän aikaa leikkikaluna 'iso' pupu. Se oli Amerikan Kennelklubin hyväksymä, luonnolliselta näyttävä kani. Poishan se piti jossain välissä ottaa, oli kuinka hyväksytty tai ei.. terävät pikku hampaat ja tarmo alkoivat hajottaa pupusta tehokkaasti.

Kimi tykkää myös kovasti vedestä. Juominen oli pentuna aina suurta, äänekästä loiskuttelua (päätimmekin, että Kimin intiaaninimi on 'Drinks With Gusto', eli 'Tarmokkaasti Juova'). Tähän juomisen iloon alkoi yhdistyä myös pupun dunkkaaminen. Kimi vei pupun vesikuppiin, ja sitten painoi sitä tassulla veden alle, niin että kuppi tulvi yli. Siinä  meidän pikkuinen esitteli innokkaasti Arkhimedeen lakia! Jatkuvat tulvat olivat myös syy, miksi pupu meni hyllylle!

Kimi oli kyllä varsinainen pikku pehmolelu pienenä pentuna!


Susikin kävi ihmettelemässä pupusta.






keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Nuori Susi nukkumassa


Tai yrittämässä nukkua. Eihän siitä nukkumisesta näköjään mitään tule, kun minä olen joka välissä hääräämässä kameran kanssa. Nämäkin kuvat taitavat olla Susin ensimmäisen vuoden ajalta, ihan loppuvuodesta. Vanha sohva oli silloin jo hyvä nukkumapaikka!














tiistai 26. tammikuuta 2016

Päivän Kimi-kuvat: Tammikuu 2008


Kimi on syntynyt joulukuun alussa, vuonna 2007. Nämä kuvat ovat tammikuulta 2008, eli koiruli on vielä täysi pentu. Susin saimme vasta 13-viikkoisena, eli emme saaneet seurata esimerkiksi korvien pystyyn nousua, tai silmien muutumista sinisestä ruskeaksi.. 

Kimi oli pentueen ainoa narttu. Ehkä sen takia sillä on valtava ego, ja se haluaa olla alfakoira! 

Oli miten oli, Kimi oli maailman suloisin ja samalla vintiömäisin pentu. Nykyään tahti on vähän hiljentynyt, mutta ilkikurinen se on aina silloin tällöin vieläkin!









Päivän Susi-kuvat, kesältä 2003

Kolme kuvaa Susista kesältä 2003. Neito on alle puolen vuoden ikäinen. Uskomattoman kaunis, kiiltävä turkki, ja hoikka kuin mikä! Ulkona takapihalla ei ollut vielä aitaa, mutta Susin ensirakkaus, pallo, oli jo kuvassa mukana! Rakas koirani! Olit paras!



Ohion talvea


Kuvat on otettu sunnuntaina, jolloin pakkasta oli kestänyt reilun viikon. Lumi oli pysynyt maassa alavilla tai varjoisilla alueilla, mutta muuten maa on lumeton. Ohion talvi on yleensä harmaa, niin taivas kuin ruoho ovat värittömiä, päällä pilvikerros. Niinpä nämä aurinkoiset päivät viikonoppuisin on kiva käyttää käymällä ajelulla.

Columbuksen alueella on pari isoa patojärveä ja useita jokia. Näin pitemmän pakkasjakson jälkeen ne jäätyvät ihan kauniisti. Kovin kantavaahan jää ei ole, eli jäällä ei yleensä onneksi näy ihmisiä, ellei pakkasta ole jatkunut monta viikkoa. Silloin Alum Creek -järven matalille reuna-alueille ilmestyy pilkkijöitä. Usein pilkkijät myös tuovat mukanana pilkkitelttoja, ettei kylmään tottumattomien reppanoitten tarvitse istui ihan suorassa ulkoilmassa. Nyt ei pilkkijöitä näkynyt.

Tässä kuviä lähinnä jäätyneistä järvistä: Hoover Reservoir ja Alum Creek Lake. Jää alkaa kohta sulaa, eilen oli jo pari lämpöastetta. Nyt tiistaiaamuna on 9 lämpöastetta, eikä aurinko ole vielä edes noussut.


Hoover Reservoir





Alum Creek Lake, poukama


Alum Creek Lake