Rento aamu sohvalla

Eipäs tässä sen kummempaa. Herra vääntyi taas aamulla sohvalle viereen. Ensin oli vähän turkinkunnostuspuuhia, sitten otettiin rennosti. 

Pitänee kohta ostaa isompi sohva... Tämä kahdenistuttava on vanha, käy ahtaaksi, ja haisee koiralta! 

Nyt on Kimikin poissa...

Rakas, aina iloinen Kimi jätti tämän maailman tiistai-iltana, 26. huhtikuuta. Eläinlääkäri kertoi kaksi viikkoa sitten, että hemangiosarkooman kanssa elinaikaa voi olla jäljellä viikkoja tai kuukausia. Meille tuo aika jäi vain kahteen viikkoon. Uskomattomalta tuntuu.. Koti ja sydän ovat niin tyhjiä..

Onneksi oli kuitenkin tämä aika. Otin paljon kuvia ja videoita, videot ihan omalle perheele, ei internettiin. Voi kyllä kestää aikansa, ennenkuin sydän kestää niitä katsoa.

Kimi jaksoi hyvin nämä viimeiset viikot. Tuli hemmoteltua herkuilla, ja koira nautti koko perheen iltakävelyistä. Eilenkin jyrsi ydinluuta niin innolla, että talo kaikui. Iltaruoka maistui ja olin siitä iloinen. Annoin iltalääkkeet, ja katsottiin siinä miehen kanssa telkkua ennen iltakävelyä. Sitten  keittiöstä kuului pari tömähdystä, ja koira oli siellä lyyhistynyt..

Onnistuimme saamaan Kimin autoon, ja sitten kiireellä kohti päivystävää eläinlääkäriä. Siellä todettiin, että osa kasvaimista oli puhjennut, ja mahaontelossa ja sydämen alueella oli sisäistä verenvuotoa. Ja siinä vaiheessa aivoissakin oli joko verenvuoto tai veritulppa, silmien liikkeiden perusteella. Vakuuttivat, että Kimillä ei ole kipuja. Armollisin vaihtoehto oli ikiuni. Saimme sanottua hyvästi, koiraa silittäen..

Kello on nyt aamuneljä. Torkahdin pariksi tunnuksi, nyt ei enää uni tule. Ajattelin kirjoittaa tämän nyt, kun vielä pystyn. Vieläkään tämä ei tunnu  edes todelta. Susi kuoli tammikuussa, mutta oli sentään melkein 13. Kimi täytti joulukuussa kahdeksan... Molemmat rakkaat poissa muutaman kuukauden sisällä.

Ensimmäinen kerta kolmeentoista vuoteen, kun talossa ei ole koiraa. Ja kimi nukkui aina vieressäni. Joko sängyssä, tai lattialla ihan pääni vieressä. 

Kiitos kaikille Kimin ystäville. Kuvat ovat maanantailta., Latasin niitä tiistaina iltapäivällä enkä ehtinyt vielä postata.  Ilme on aina yhtä iloinen. Voi kun on kamala ikävä...

Viikonlopun Kimi-kuvia

Kimi jakselee suhteellisen kivasti. Yhden lääkkeen sivuvaikutuksena on kuitenkin lisääntynyt jano, ja lisääntynyt asioilla käynti. Välillä oltiin jo siinä pisteessä, että ulos piti päästä kerran tunnissa. Ja aamulla kun yritin itsekkäästi ensin käväistä aamupissalla ennen kuin päästin koiran ulos, oli jo ehtinyt käydä vahinko. Niinpä olen ollut taas Susin kanssa tutuksi tulleessa rutiinissa: ulos mennään myös aamuyöllä kolmen, neljän aikaan.

Lääkkeen määrää säädettiin vähän, ja katotaan auttaako tämä yhtään. Tässä on tuntunut, että en uskalla lähteä edes asioille, kun pelkään että sattuu taas vahinko. Muuten neiti on pirteä. Mitä nyt jalat eivät aina pidä, ja koira on kellahtaa kyljelleen aina silloin tällöin. Mutta aina yhtä iloinen ja hulmu, ja ruoka on maistunut hyvin.

Kimi takapihalla

Tässäpä päivän Kimi-kuvat. Pitkän viileän kauden jälkeen lämmin, kesäinen ilma on palannut. Tänään on jo yli 20 astetta. Nurmikko oli jo painunut valtavan pitkäksi, mutta en alkanut leikata sitä, kun oli joko alle 10 astetta lämmintä, tai satoi, Tänään sitten sain sen leikattua. Onneksi aamut ovat vielä viileitä niin että ei tullut ihan lämpöhalvausta.

Koirakin nauttii lyhyestä ruohosta takapihalla, ja toivottavasti punkkivaara vähän pieneni. Koiralla on päällä punkit ja kirput pysäyttävä lääkitys, mutta itse niitä vähän pelkään. Kahdesti olen löytänyt punkin niskahiuksista. Onneksi kummallakaan kerralla se ei ollut ehtinyt kiinnittyä. Mieheen on yksi iskenyt kiinni, ja sen irroittaminen ei ollut helppoa. Ja sitten punkkipahus, tai sen jäännökset vietti noin puoli vuotta purkissa jääkaapissa, siltä varalta, että olisi tullut ihottumaa tai muita oireita, ja punkki olisi pitänyt testata.

Kimin silmä on paljon parempi, lääkkeet näyttävät auttavan, ja minulla on ollut jo vähän helpompi olo. Otetaan päivä kerrallaan. Koira ei ole huolissaan huomisesta, ja nauttii elämästään tässä ja nyt. Takajalat ovat vähän horjuvat.  Siksi käymme aika  lyhyillä kävelyillä, mutta kuitenkin vähintään pari, kolme kertaa päivässä. 

Mies on alkanut tulla mukaan iltakävelyille. Kimi on ollut siitä innoissaan. Aina välillä se on pyörähtänyt miestä kohti, ja pomppinut, ikäänkuin sanoakseen 'Kiva, että olet mukana!'

Pari kuvaa Kimistä nyt alkuviikosta

Neiti on ihan yhtä iloinen ja energinen kuin aina. Netistä olen etsinyt jonkun verran tietoja, ja tämän syövän ei pitäisi tuottaa onneksi kipuja. Jos silmän verenvuodot johtuivat juuri puhjenneesta verisuonikasvaimesta, silmä voi kuitenkin varmaan tuntua epämukavalta. Siihen saimme reseptilääkkeet, ja kontrolli on kahden viikon päästä.

Ylimmässä ja alimmassa kuvassa näkyy puoliksi ajeltu masu, karvat piti poistaa ultraääntä varten.

Huonoja uutisia eläinlääkäristä

Eilen meni koko päivä MedVet-eläinlääkäriasemalla. Jotenkin on vieläkin sanat hukassa ja olo ihan turta. Kimillä on  erittäin suurella todennäköisyydellä hyvin aggressiivinen syöpä, hemangiosarcoma.  Elinaikaa on kuulemma ilman kemoteriapiaa ja leikkauksia kolme kuukautta maksimissaan, leikkausten ja kemon kanssa korkeintaan 6.

Yritä siinä päättää hoidoista, kun tuntuu, että sydän räjähtää. Menetimme Susin vasta 3 kuukautta sitten, ja luulimme, että Kimillä on 8-vuotiaana vielä monia vuosia lisää. Mitään vaivoja ei ole ollut ennen tätä tammikuuta. Ja sitten alkoivat lonkkaongelmat, ja verinen silmä.

Eilen otetussa ultraäänessä pernassa ja maksassa näkyi suuria kasvaimia. Tässä syövässä kasvaimet ovat verisuonikasvaimia, eli ne voivat puhjeta yhtäkkiä. Tällöin koira voi kuolla ihan yön aikana sisäiseen verenvuotoon. Viime yönä en paljon nukkunut, kun heräilin ja kuuntelin, hengittääkö koira vielä...

Sataprosenttisen varmasti diagnoosin voisi varmentaa leikkauksella, jossa poistetaan perna. Ja sitten sen jälkeen tulisi kemoterapia. Ja silti olisi kasvain maksassa. Ja silmä- ja kävelyoireiden perusteella kasvaimia on jo hermostossa.

Kimi on aina ollut hulmu, iloinen, paahtaa läpi elämän täydellä vauhdilla. Päätimme, että koira saa elää loppuelämänsä yhtä onnellisena. En halua, että leikkaukset ja kemo riistävät siltä ilon ja energian, ja se joutuisi makaamaan paikoillaan, ja silti lisäaikaa tulisi vain muutama kuukausi. Toivotaan, että meillä on aikakin 3 kuukautta, ja eletään täysillä.  Ja jos alkaa tulla kipuja, laitetaan kunnon lääkkeet ja katsotaan sitten missä mennään. Elämän pitää olla ilman kärsimystä.

Saimme aluksi silmätippoja ja steroideja auttamaan silmän kanssa, siellä on myös joku tulehdus ja painetta. Uusi visiitti on kahden viikon päästä, ja tarvittaessa lääkäriin pääsee 24 tuntia vuorokaudessa. 

Kimi käytäytyy ihan normaalisti ja syö hyvin, on pirteä ja iloinen. Lääkkeitä on nyt useita, ja tulin juuri  apteekista, josta kävin hakemassa yhden silmätippareseptiläkkeen.

Pieni toivo alitajunnassa piipittää, että jospa se onkin jotain muuta, ja paranee näillä steroideilla ja tulehduslääkkeillä.  Mutta pahimpaan pitää olla varautunut. Koira voi siis ihan romahtaa ja kuolla yön aikana, vaikka olisi ollut virkku ja iloinen edellisenä päivänä.  En tiedä onko koiran  omassa sängyssä kuoleminen helpompi kestää kuin eläinlääkärin piikki. Pelkään kovasti.. Mutta otetaan päivä kerrallaan.

Ja enempää en tässä vaiheessa kerro, mutta uusi pentu on tulossa toukokuussa. Oli tilattu jo ennen kuin tämä diagnoosi tuli. Nyt vain toivon, että Kimi ehtisi tavata pikkuveljensä. Kimille kun sitä leikkikaveriksi alkuperäisesti halusin.. Ilo tulokkaasta on vähän hiipunut tässä epävarmuuden edessä. Mutta talosta ei tule koiratonta, jos vain Kimi kestää ainakin kuukauden.

Postailen varmaan Kimistä kuvia paljon tässä lähitulevaisuudessa.  Se varmaan auttaa. Ehkä..

Anteeksi jo etukäteen, josja kun en pysty vastaamaan kommentteihin..

Ostin neidille kauppareissulla uuden ydinluun. Sitä se jyrsii tuossa iloisesti kävelyn jälkeen. Vähän ihmettelee miksi mami itkee...

 

Luminen talvi 2010

Täällä on nyt jo keväistä, kun puut ja pensaat ovat alkaneet puskea kukkia ja silmuja. Tänä vuonna talvi oli tosi vähäluminen, verrattuna pariin edelliseen. Lunta on tullut ihan joka talvi täälläoloni aikana, mutta lumimäärää ei voi koskaan ennustaa.

Tänä talvena loin lumet autotallin luiskalta tarkalleen yhden kerran. Eli se taitaa kyllä olla ennätys. Muina talvina on lapioon pitänyt tarttua useampia kertoja. Kovalevyltä löysin vielä yhden sarjan vanhoja koirakuvia. Nämä ovat helmikuulta 2010, kahdelta eri päivältä. Helmikuu onkin yleensä täällä se lumisin kuukausi.

Kuvissa ensin Susi ja Kimi takapihalla, ja sitten ihan muutama luminen kuva etupihalta. Ihan kunnon kinoksia on muodostunut. Mutta on meillä ollut lumisempiakin talvia. Autotallin ramppi pitää aina luoda puhtaaksi, eihän autoa muuten saa tallista tai talliin. Jalkakäytävät ovat talonomistajien vastuulla, ja jokaisen pitäisi luoda ne lumettomiksi. Columbuksen kaupunki ei kuitenkaan vielä tietääkseni sakota, vaikka ne jäisivät luomatta. Mutta on suur-Columbuksen alueella on townshippejä, joissa sakkoa voi hyvikin tulla.