Nico: toinen korva pystyssä

Nicon toinen korva on nyt alkanut pysyä ylhäällä. Välillä se lupsahtaa alas, mutta pääosin ainakin eilen ja tänä aamuna se on ollut pystyssä. Kohta Nico alkaa olla jo saksanpaimenkoiran näköinen! Toinenkin korva nousee aina silloin tällöin, mutta ei ole vielä pysynyt ylhäällä.

Uni on ollut vähissä tällä viikolla. Nico on herännyt aamuyöllä kahden, kolmen välillä. Siinä on sitten saanut joko siivota padien viereen sattuneita onnetomuuksia, tai yrittää kertoa pennulle, että on aamuyö ja mami on superhirmukamalan väsynyt eikä nyt leikitä. 

Tästä on seurauksena joko kitinää, paheksuvaa mörinää tai erilaisten esineitten pureskelua. Aamuviiteen menessä yleensä annan periksi, uni ei enää tule, ja mennään sitten takapihalle asioille ja aloitetaan aamuaskareet.

Mies oli eilen jo vähän huolissaan, kun yritimme katsoa iltaruuan kanssa Game of Thronesia ja taisin nuokkua läpi melkein koko jakson. Jospa tässä loppuviikosta löydetään pennun kanssa jonkuntapainen yhteinen rytmi levolle, leikille ja vessahädille. En enää edes muista, miten Susin tai Kimin kanssa meni. Kunhan Nico kasvaisi pian sen verran, että pystyy kävelemään rappuset itse. Nyt sitä pitää kanniskella joka paikkaan.

Koiralapsen lelut saavat kyytiä

Eilen Nico jatkoi uuteen kotiinsa tutustumista.  Otin kaikki lelut esille, niin että nähdään mitkä ovat suosikkeja tässä vaiheessa. Kana voitti!

Leluista pari on tämmöisiä pehmeitä. Niiden pitäisi olla kestäviä ja kana on varustettu 'Chew Guard' -teknologialla. Luulen, että jopa kana on mennyttä kanaa kunhan maitohampaat alkavat vaihtua ja puremisvimma yltyy. Nyt Nico kuitenkin leikkii pehmoleluillaan aika kiltisti.  Lähinnä painii, ei revi.

Luista kumi- ja muoviluut eivät ole vielä kiinnostaneet. Ydinluut ja yksi peuransarvi maistuvat silloin tällöin. Toivon, että kun  Nico on vanhempi, se tykkäisi luista yhtä paljon kuin Kimi.

Kotiin tutustuminen jatkuu, häntä pystyssä viipotetaan ympäriinsä ja yritän pysyä perässä. Muuten Nico on aika kiltti, mutta kengät kiinnostavat turhan paljon. Mitään ei ole vielä syöty, mutta nahkaiset puutarhakenkäni liikkuvat salaperäisellä tavalla paikasta toiseen!

Viime yönä Nico ei kitissyt, ja nukkui melko hyvin läpi yön. Parit pissit oli tullut, onneksi molemmat padeille. Aamukahdelta tuli taas kakat. Pitää miettiä miten laitan syöttöajat, kun illalla pentu ei halua tehdä numero kakkosta ulos. Näköjään aamuyö on mieleisempi aika. Sitten sain nukkua puoli viiteen asti ennenkuin sain naamallisen pentua sängyn laidalle. Sitten on hoideltu aamutoimia, nyt alkaa leikkiminen jo vähän hiljentyä

Hyviä kuvia leikkimissessioista kanan kanssa en saanut. Telkkarihuoneessa ei ole kattolamppua, eli sitä ei saa kovin valoisaksi jos ulkona ei ole aurinkoista. Kuvissa pentu sitten oli vain yksi tumma suttuinen viiva. Onneksi video onnistui paremmin, vaikka sekin on aika tumma.

Kuvaus ja videointi on hankala ihan senkin vuoksi, että jos asetun lattialle pennun tasoon, se lopettaa leikkimisen ja tulee naamalle. 

Mutta no worries, kuvia ja videoita tulee kyllä. Tuolla se taas viipottaa häntä pystyssä, nyt saa kyytiä yksi luista. Jospas se kohta väsyisi! Ihana!

P.S. Melkein unohtui: Hyvää Äitienpäivää! :)

Leikitään, 22.2.2008

Tässä pari koirakuvaa vuodelta 2008 taas, helmikuun loppupuolelta. Kuvissa vähän harvinaisempi ylösalaisin kääntynyt Susi. Lopussa Kimi lempipaikallaan, takan edessä.  Jo pennusta asti se nukkui mielummin kovalla alustalla. Susille kelpasivat pehmeät koiranpedit. 

Kimin pentuajoista muistan, kuinka se aina kiirehti nukkumaan. Pentu kaahasi  kovalla kyydillä takan eteen, suunnilleen putosi jaloiltaan mahalleen ja nukahti ihan silmänräpäyksessä.  Tuollaiset unenlahjat käyvät kateeksi!