Pavlovin koira

Kimi sai tänään kävelyn jälkeen herkkua: vähän maapähkinävoita onton luun sisällä. Tämä ei ole jokapäiväinen tapahtuma, mutta aina silloin tällöin herkutellaan! Koira onkin oppinut, että nami on nimeltään 'peanut butter bone'. Nuo sanat kun lausuu, kieli alkaa lipoa! Meidän pikku pavlovin koira! Todiste alla olevalla videolla.

Kyselin vähän ylimääräisiäkin kertoja, mutta kun tuo lipaisu on niin söpö. Joka kerta.
Ja palkinto seurasi!

Juustoinen tortillakeitto, tai tortillainen juustokeitto: Chicken tortilla soup

Keittoja lounaaksi -sarja jatkuu!  Seiskassa Principeca kyseli juustoisen tortillakeiton ohjetta, ja sitä alkoi itselläkin tehdä mieli.  Alkuperäinen keitto on Max & Erma's -ravintolan Chicken Tortilla Soup. Siitä löysin verkosta copycat-version (http://recipes.robbiehaf.com/C/605.htm), ja tässä nyt oma, pikkuisen moderoitu versioni. Ja tein vain puolet tuosta linkin ohjeesta. Tästäkin tuli reilut kaksi annosta. Ja itse tein kanattoman version. Mutta halutessasi voit lisätä keittoon keitetyä kanaa, pieniksi palasiksi leikattuna tai revittynä. Tähän minun ohjeeseeni sitä tulisi pari, kolme desiä. Ihan maun mukaan.

En ole ihan varma miten joitakin osasia löytyy Suomesta, tai missä muodossa. Mutta nimensä mukaisesti tarvitaan ainakin juustoa. Ohjeen mukaan pitäisi käyttää Velveeta-nimistä prosessoitua juustovalmistetta. Se lasketaan sulatejuustoksi, ja se on helposti sulava, pastöroitu juustolevite, joka maistuu cheddarilta.

Jos tätä ei löydy Suomesta, niin ihan cheddarjuusto raasteena käy.  Ja jos ei löydy, olkaa onnellisia.. tämä on yksi niistä ihmeellisyyksistä, joita en tajua. Avaamaton paketti säilyy huoneenlämmössä. Avattuna se pitää laittaa jääkaappiin. Velveeta on pehmeää, sitä voi leikata lusikalla. Maku on sama kuin hampurilaisten välissä olevissa juustoviipaleissa. Itse käytän sitä vain tähän keittoon ja jos teen juustodippiä. Ja  ostin Velveetan halpisversiota, Walmartin oman merkin Great Valuen Melt'n Dip -valmistetta. 

Sen lisäksi tarvitset pienen purkin pieneksi pilkottuja tomaatteja vihreiden chilien kanssa. Alkuperäisessä ohjeessa merkki on Ro*Tel. Minä säästäväisenä tietenkin ostin taas jotain halvempaa, näyttää  olevan Red Gold -merkkiä. Purkin koko on 10 oz, eli noin 283 grammaa. Pienin mahdollinen, ja itse käytin vain noin puoli purkkia.

Tortillasuikaleita: Robbien ohje ehdottaa tekemään niitä itse tuoreista tortilloista, mutta on helpompi ostaa valmiita kuin alkaa uppopaistamaan tortillan palasia. Jos käytät isoja pussitortillachipsejä, koita löytää mahdollisimman vähäsuolaisia. Ohjeen lastut ovat suolattomia.

Sitten itse ohje:

Sulata kattilassa 2 rlk voita tai margariiniä, lisää sekoittaen 2 rkl vehnäjauhoja. Kun seos on tasaista, ala lisätä siihen kanalientä, pieni määrä kerrallaan, koko ajan sekoittaen, ettei tule möykkyjä. Kanalientä tarvitaan 1,5 amerikankuppia, eli noin 3,5 desiä. Kun seos on tasaista, lisää vielä puoli amerikankuppia eli 1,2 dl maitoa.

Alenna lämpöa, ja sekoita mukaan 4 oz eli noin 110 grammaa Velveetaa, tai cheddarraastetta. Anna juuston sulaa, sekoita tasaiseksi.

Tämän jälkeen lisätään tomaatti-chiliseos. Itse laitoin reilun puoli tölkkiä. Se on aika mausteista, mutta ainakin täällä Ro-Tel tekee useita versioita, miedosti mausteisesta tosi polttavaan. Jos saatavilla ei ole ihan tällaista, tai haluat keitosta vähemmän mausteisen, käytä pelkkiä purkkitomaatteja, ja lisää pehmeäksi keitettyä/paistettua/jotenkin jo kypsennettyä vihreää chiliä makusi mukaan. Itse tykkään aika voimakkaasti maustetusta, potkua pitää olla!

Sitten voit lisätä silputun revityn kanan, jos haluat. Itse siis en laittanut.  Kuumenna keitto melkein kiehuvaksi. Keitto oli minusta tässä vaiheessa aika ohutta, ja Robbien ohjeesta poiketen lisäsin tässä vaiheessa pari kolme desiä cheddaria keittoon, ja kuumensin kunnes se sulaa. Keitosta tulee jo tässä vaiheessa vähän paksumpaa. Mausta jauhetulla jeeralla (juustokumina, roomankumina) ja chilijauheella, ja lisää halutessa suolaa. Tuo jeerajauhe on minusta ihan pakollinen meksikolaisissa ruuissa!

Tämän jälkeen itse keitto on valmis. Robbien ohje käskee laittamaan kulhoon ensin keittoa, sen päälle kourallinen juustoa, joko Colby Jack-juustoa tai meksikolaista sekoitusta. Ja sitten päälle lisää keittoa. Jos lisäsit keittoon juustoa tuossa keittämisen lopussa niinkuin minä, et varmaan tarvitse enää tätä. Ripotele päälle tortillalastuja, ja sekoita lastut keittoon kun alat syödä.

Itse huomasin, että pahuksen tortillalastuni olivat jo vanhenneet. Oli näköjään aikaa siitä, kun tein tätä viimeksi. Kuvan keitossa ei siis ole tortillalastuja, ihan vaan pikkuisen cheddaria päällä.  Maistuvaa se oli ilman joka tapauksessa.

Pilviä, aurinko ja kuu

Mukavaa viikon alkua! Päivällä otetut pilvikuvat ovat eiliseltä. Ennuste lupasi pilvistuvää ja sadekuuroja, mutta olikin aurinkoista! Taivaalla oli kivoja pilven rantuja, en enää muista, liittyikö näihin jokin erityinen sääilmiö. Kivan näköisiä joka tapauksessa.

Kuvissa näkyy komeat puhelin- ja sähköjohdot! Yritin ottaa kuvia ilman niitä, mutta niissä otoksissa kamera päättikin tarkentua ikkunassa oleviin suolaroiskeisiin. Niin että kuvia sähkölinjoista!

Tänä iltana pitäisi sitten olla täysikuu. Aamulla se möllötti taivaalla aika alhaalla, ja näytti jo ihan täydeltä. Kaahasin jo takapihalla kameran kanssa, mutta naapurin katto peitti näkymät. Kuu oli sen verran matalalla, että ainoat kuvat sain otettua keittiön ikkunan läpi. Niistä tuli ihan kivoja, kun kaukana olevien puiden lehdettömät oksat ovat kuun edessä. Näistä tulisi kivat Halloween-otokset!

Keväinen ajelu, 20.2.2016

Lauantaina kävimme ajelulla, ja nautimme lämpimästä, keväisestä säästä. Minulla oli todella tukkoinen olo, päätä tai lähinnä poskionteloita jomotti eikä nenän kautta voinut hengittää. Mutta päivä oli niin kaunis, että ei sitä voinut hukata ihan neljän seinän sisällä. Niinpä reippaasti lääkettä naamaan ja ulos ajelulle  kameran kanssa.

Jutussa on kuvia Columbuksen pohjoispuolelta. Ensin New Albanysta, jossa on sekä vanhaa että uutta. Paljon vanhoja taloja on jo tyhjillään, ehkä odottamasa purkamista, kun palsta on myyty ja tilalle tulee uusia omakotitaloja tai asuntoja.

Valitettavasti auton ikkunat ovat ihan täynnä suolaroiskeita, ja se näkyy kuvissa. Mutta aina talvisen jakson jälkeen autojen pikapesupaikoissa on valtavat jonot. Aioimme pysähtyä yhteen, mutta jono oli melkein päätielle asti, ja siellä olisi mennyt varmaan toista tuntia odotellessa. Niinpä ajoon hyvin suolatulla autolla.

New Albany on varsin varakasta seutua. 2000-luvun alussa siellä oli valtava rakennusbuumi. Isoja, kalliita taloja nousi kuin sieniä sateella. Ja kun talous romahti, välillä näytti, että joka toinen tako oli myynnissä. Omakotitalojen rakennustahti on nykyään vähän hiljentynyt, mutta uutta on alettu taas rakentaa. Ja etenkin omistusasunnot ovat alkaneet olla suosittuja. New Albanyssa onkin suuria aluieita, joissa on vain condominiumeita, eli omistusasuntoja. Talot ovat yleensä korkeintaan kolmikerroksisia, ja lähellä on kauppoja, alueella on jopa pari pubia. Eli melkein suomalaista lähiöasumista! Paitsi että kansa ajaa autoilla, busseja käyttävät lähinnä vain ne, joilla ei ole varaa omaan autoon.

Katujen varsilla on jalkakäytävät, niin että täällä on hyvä kävellä. Ulkona olikin suuri joukko ihmisiä ja koiria nauttimassa auringonpaisteesta ja lämmöstä.

New Albanyn koulupiiri on yksi Columbuksen parhaita, ja kopulukompleksi on aika iso. Alueella ovat kaikki kouluasteet: elementary school eli ala-aste, middle school eli yläaste ja high school. Alla olevissa kuvissa pilkottaa osa kompleksin rakennuksista ison niityn takana. Vieressä on urheilukenttä ja iso jenkkifutisstadiumi, josta laukaistaan kesällä July 4th:n ilotulitukset.

Miksi aina se alueen ainoa puu osuu keskelle kuvaani???

New Albanyn jälkeen ajoimme kohti Johnstownin pikkukaupunkia, pohjoiseen. Pellot odottavat kyntämistä. Maissia tai soijapapuja.

Jänskän näköinen puu.

Puumaja! Pienenä aina haaveilin puumajasta, mutta noita ei oikein taideta saada pystytettyä mäntyyn..

Johnstownin jälkeen suuntasimme lähneet kohti Sunburyä. Matkalla oli lisää peltoja, muutamia hevosia ja paljon sähkölinjoja.

Paalit ovat olleet ulkona läpi ytalven. Liekö enää käyttökuntoisiakaan.

Sunbury:

T-paitakeli! Lämpötila taisi nousta kahteenkymmeneen plusasteeseen.

Lämpötila nousi pariinkymmeneen plusasteeseen. Tietysti golffaajat olivat liikkeellä. Itse en ole koskana pelannut golffia, enkä huoltanut kenttiä. Ihmeesti ne kuitenkin ovat pelikunnossa pari päivää lumien sulamisen jälkeen. Oma takapihani muistuttaa lähinnä vetistä, mutaista  lössöä, joka tarttuu kenkiin ja sotkee koiran jalat.

Lopuksi kiersimme vielä lenkin Alum Creek -järven pohjoispuolella. Siellä suuri patojärvi alkaa kaventua, ja syksyn ja talven aikaan jäljellä onkin vain pieni uoma. Kesäisin uoma on täynnä vettä, ja alueella on useita pesimislavoja mm. kalasääksille.

Siellä on myös Hogback Ridge -niminen ulkoilupuisto, jossa pitää käydä lenkillä kunhan maasto vähän kuivuu.  Pyörähdimme nyt sen parkkipaikan kautta, ja kivalta näytti. Alue on mäkistä, mikä on suuri plus Columbuksen tavallisen litteyden sijaan.

Hogback Ridge

Yksikaistainen silta