Eilen meni koko päivä MedVet-eläinlääkäriasemalla. Jotenkin on vieläkin sanat hukassa ja olo ihan turta. Kimillä on erittäin suurella todennäköisyydellä hyvin aggressiivinen syöpä, hemangiosarcoma. Elinaikaa on kuulemma ilman kemoteriapiaa ja leikkauksia kolme kuukautta maksimissaan, leikkausten ja kemon kanssa korkeintaan 6.
Yritä siinä päättää hoidoista, kun tuntuu, että sydän räjähtää. Menetimme Susin vasta 3 kuukautta sitten, ja luulimme, että Kimillä on 8-vuotiaana vielä monia vuosia lisää. Mitään vaivoja ei ole ollut ennen tätä tammikuuta. Ja sitten alkoivat lonkkaongelmat, ja verinen silmä.
Eilen otetussa ultraäänessä pernassa ja maksassa näkyi suuria kasvaimia. Tässä syövässä kasvaimet ovat verisuonikasvaimia, eli ne voivat puhjeta yhtäkkiä. Tällöin koira voi kuolla ihan yön aikana sisäiseen verenvuotoon. Viime yönä en paljon nukkunut, kun heräilin ja kuuntelin, hengittääkö koira vielä...
Sataprosenttisen varmasti diagnoosin voisi varmentaa leikkauksella, jossa poistetaan perna. Ja sitten sen jälkeen tulisi kemoterapia. Ja silti olisi kasvain maksassa. Ja silmä- ja kävelyoireiden perusteella kasvaimia on jo hermostossa.
Kimi on aina ollut hulmu, iloinen, paahtaa läpi elämän täydellä vauhdilla. Päätimme, että koira saa elää loppuelämänsä yhtä onnellisena. En halua, että leikkaukset ja kemo riistävät siltä ilon ja energian, ja se joutuisi makaamaan paikoillaan, ja silti lisäaikaa tulisi vain muutama kuukausi. Toivotaan, että meillä on aikakin 3 kuukautta, ja eletään täysillä. Ja jos alkaa tulla kipuja, laitetaan kunnon lääkkeet ja katsotaan sitten missä mennään. Elämän pitää olla ilman kärsimystä.
Saimme aluksi silmätippoja ja steroideja auttamaan silmän kanssa, siellä on myös joku tulehdus ja painetta. Uusi visiitti on kahden viikon päästä, ja tarvittaessa lääkäriin pääsee 24 tuntia vuorokaudessa.
Kimi käytäytyy ihan normaalisti ja syö hyvin, on pirteä ja iloinen. Lääkkeitä on nyt useita, ja tulin juuri apteekista, josta kävin hakemassa yhden silmätippareseptiläkkeen.
Pieni toivo alitajunnassa piipittää, että jospa se onkin jotain muuta, ja paranee näillä steroideilla ja tulehduslääkkeillä. Mutta pahimpaan pitää olla varautunut. Koira voi siis ihan romahtaa ja kuolla yön aikana, vaikka olisi ollut virkku ja iloinen edellisenä päivänä. En tiedä onko koiran omassa sängyssä kuoleminen helpompi kestää kuin eläinlääkärin piikki. Pelkään kovasti.. Mutta otetaan päivä kerrallaan.
Ja enempää en tässä vaiheessa kerro, mutta uusi pentu on tulossa toukokuussa. Oli tilattu jo ennen kuin tämä diagnoosi tuli. Nyt vain toivon, että Kimi ehtisi tavata pikkuveljensä. Kimille kun sitä leikkikaveriksi alkuperäisesti halusin.. Ilo tulokkaasta on vähän hiipunut tässä epävarmuuden edessä. Mutta talosta ei tule koiratonta, jos vain Kimi kestää ainakin kuukauden.
Postailen varmaan Kimistä kuvia paljon tässä lähitulevaisuudessa. Se varmaan auttaa. Ehkä..
Anteeksi jo etukäteen, josja kun en pysty vastaamaan kommentteihin..
Ostin neidille kauppareissulla uuden ydinluun. Sitä se jyrsii tuossa iloisesti kävelyn jälkeen. Vähän ihmettelee miksi mami itkee...
