sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Venttiiliaukon päällä on viileä nukkua



Niko on tykästynyt nukkumaan lattialla olevien ilmanvaihtoventtiilien päällä. Kyllähän se on mukava saada masu viileäksi, kun sisällä on aika lämmintä. Saas nähdä, mikä on tilanne talvella, kun venttiileistä tulee lämmintä ilmaa.

Nyt kuitenkin tämä viileys on kiehtonut ihan alusta asti. Nico vaan alkaa olla kasvanut sen verran suureksi, että makuuhuoneen venttiilin päälle mahtuminen on tiukkaa. Tuossa on vielä juuri ja juuri  koirulinkokoinen kolo yöpöydän ja työtason välissä (pahvilla vuorattuna, pahvin takana on sähköjohtoja). Siihen Nico änkeytyy, mutta ei varmaan mahdu enää kovin kauan.

Yöllä herään usein ihmeelliseen kolinaan ja ryminään, sitten kuuluu ähinää, ja tiedän, että venttiilin päälle on taas puskettu. No, kun tykkää niin tykkää. Nukkukoon siinä niin kauan kuin mahtuu. Kukapa sitä viileää ilmaa itse huoneeseen asti tarvitsisi... huokaus...






perjantai 3. kesäkuuta 2016

Apple Chutney - kotitekoinen omenachutney



Tänä iltana laitan illalliseksi porsaankyljyksiä. Mies tykkää omenoista, mutta ei ole syönyt niitä ihan yhtä tiuhaa tahtia kuin olen niitä tuonut kotiin. Osa omenoista on alkanut nuupahtaa, ja ajattelin, että jospa tekisi niistä jotain kivaa lisuketta pois heittämisen sijasta. Osa omenoista oli jo ihan pehmeitä, mutta muuten kunnossa. Eivät siis kovin kivoja syötäviksi, mutta kelpasivat ruuanlaittoon.

Ok, mieleen putkahti omenachutney! Etsin netistä pari ohjetta, ja ihan helppotekoista. Aineksetkin (melkein kaikki) löytyivät kotoa.

Ensin kuorin ja paloittelin neljä omenaa, ja näille kaveriksi pari pientä sipulia. Omenat pilkoin pienehköiksi palasiksi, sipuli meni isoksi silputtuna.






Lisäksi tarvitsin tuoretta inkivääriä. Sitä on myynnissä  tuoreena juurena, mutta kun olen laiska, ostan sitä tuubissa tai purkissa. Omenoitten ja sipulien joukkoon sitä meni reilu ruokalusikallinen.


Lisäksi isoon kattilaan/pannuun laitetaan pari desiä tummaa sokeria. Ohjeeni käski käyttämään tumma a sokeria, siis fariinisokeria. Laitoin sen sijaan tätä orgaanista turbinadosokeria, kun sitä oli kaapin perukoilla.



Joukkoon lisätään myös siideriviinietikkaa. Käytin omenasiideriviinietikkaa, ehkä reilu desi mukaan. Mausteiksi teelusikallinen red pepper flakes.. hmmm.. crushed red pepper.. Siis punaisen chilin siemeniä? Tämä on taas jotain, jota en heti löydä suomeksi. Mausteena on ehkä varmaan tuttu Suomessakin, en vain saa mahdollista suomenkielestä nimeä mieleen.

Lisäksi pari teelusikallista suolaa.




Sitten kaikki tämä kattilaan. Ohje halusi mukaan teelusikallisen kokonaisia sinapinsiemeniä, mutta niitä minulla ei ole tähän hätään.

Lisäsin joukkoon noin kolme desiä vettä. Ohje haluaisi lisätä tämän verran tuorepuristettua appelsiinimehua. Mutta sitäkään ei ollut, ja tiedän, että mieheni ei koskisi tähän, jos mukana oli appelsiinia. Siis laitoin pelkkää vettä ja pari ruokalusikallista sitruunamehua.

Sitten sekoitetaan kaikki kunnolla, ja nostetaan lämpö kiehuvaksi. Sen jälkeen lämmön voi laskea alemmaksi, ja antaa chutneyn hautua miedolla lämmöllä 45 minuutista tuntiin, kunnes kaikki neste alkaa olla haihtunut.




Tunnin päästä oletin sen olevan valmista. Vähän nestettä oli vielä jäljellä, mutta olkoon. Jäähdyttelin chutneyta isossa kulhossa reilun tunnin jääpalojen päällä. 


Sitten laitoin sen säilytysastiaan ja  jääkaappiin. Alkuperäisen reseptin mukaan sen pitäisi säilyä jääkaapissa kaksikin viikkoa.

Maku oli ainakin tässä vaiheessa ihan kiva. Vähän hapan, mutta ei liikaa. Kunhan tulee päivällisaika, tarkistan suolan määrän ennen tarjoilua.  Ensituntumalta kuitenkin kiva sekoitus makeaa, suolaista ja hapokasta. Varmaan  hyvää possunkyljysten kanssa! Laitan tästä kommenttia vaikka huomenna!


Sohvalla 2



Nicolla ei pitäisi olla asiaa sohvalle ilman lupaa. Joo... Tein vähän keittiöpuuhia, ja luulin Nicon olevan nukkumassa jollain vakiopaikallaan.  Sohvallahan sitä oltiin! Koiran ilme sanoi, että totta kai tässä ollaan sohvalla, kun kerran tänne pystyn jo hyppäämään! Onneksi sentään kaukosäädin oli säästynyt.

Onneksi Nico ei vielä sentään täytä koko sohvaa. Mutta riiviö puree, eli toistaiseksi yritän pitää sen lattialla. Tästä kuitenkin ollaan aina silloin tällöin vielä eri mieltä..




torstai 2. kesäkuuta 2016

Sohvalla



Nico on nyt tarpeeksi iso päästäkseen sohvalle omin avuin. Viereen se on sitten tunkemassa joka välissä, ja jos en päästä, alkaa tolkuton jäpätys! Eli tavoille tässä on vielä opettelemista. Aamulla pentu sentään oli suhteellisen rauhallinen tässä vierellä, videolla on pikkuisen jalkojen siistimistä.






Melkein koloradonkuoriainen


Eilen takapihan oven vieressä huomasin yhdellä lehdellä istuvan kovakuoriaisen. Nätti raidallinen, ja aika iso: suurinpiirtein pikkusormen pään kokoinen. Mieleen tuli heti koloradonkuoriainen eli Colorado potato beetle. Meillä päin ei kuitenkaan kasva perunoita, eika omalla takapihallani edes vihanneksia, eli ajattelin että kyseessä on varmaan jotain viattomampaa.

Netin avulla tunnistaminen oli helppoa, kyseessä onkin aika harmiton false potato beetle eli valekoloradonkuoriainen, joka on hyvin samannäköinen ja -kokoinen.  Tällä kaverilla on tasainen raidoitus, ja ruskeat raidat keskellä peitinsiipiä.







Seuraavalla kerralla, kun kävin takapihalla, se oli jo löytänyt seuraa!







keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Nicon viikkokatsaus


Tänään käytiin taas eläinlääkäriasemalla, kyseessä oli ihan tällainen 'social visit', eli moikattiin kaikkia paikalla olleita, käytiin puntarissa ja Nico uskalsi jopa käydä katsomassa pelottavaa teräksistä tutkimuspöytää.  

Pikkuinen koira painoi tänään 24 paunaa, eli 10,9 kiloa. Painoa on tullut vähän reilussa  viikossa siis melkein kaksi kiloa lisää! Pitänee vähentää palkkioiden määrää.. Olemme treenanneet, ja koiranameja kuluu, ehkä vähän pienempiä nameja jatkossa. Mutta pentu kasvaa, ja syötän hyvää ruokaa. Wellness-merkin large breed puppy food  -ruokaa nykyisin.

Toinen korva on taas alkanut lupsottaa söpösti. Välillä se kyllä nousee ihan pystyyn, mutta lerpahtaa sitten.  Eiköhän se nouse pysyvästi jossain välissä. Ikää Nicolla on nyt melkein 12 viikkoa, eli koiralapsi vieläkin.





Kotitekoista mantelivoita



Erilaisten  pähkinävoitten kokeilusarja jatkui mantelivoilla. Ostin joskus ison pussin manteleita Costcosta, kun mies halusi. Ja sitten sitä ei ole tullut edes avattua. Itse olen nykyään allerginen paahtamattomille manteleille, mikä on suuri harmi, sillä ei-allergisena aikana rakastin manteleita! Tämö ei ole mitään pähkinäallergiaa, vaan liittyy koivuallergiaan. Elimistö erehtyy, ja allerginen reaktio tulee esimerkiksi tuoreista/raaoista omenista, porkkanoista, perunoista, kirsikoista, mansikoista, kiivistä, manteleista.. Lähinnä suu alkaaa kutista, mutta en riskeeraa, ja pysyn erossa näistä tuotteista kypsentämättöminä.

Mantelit ovat kuitenkin OK kuumennuksen jälkeen, eli ajattelin kokeilla mantelivoita itse paahdetuista manteleista.

Ensin halusin kuoria mantelit. Konsti on varmaan tuttu: mantelit kuorineen kulhoon, ja päälle kiehuvaa vettä. Annoin niiden liota ehkä varttitunnin. 



Kun kuoret näyttivät pullistuneen, oli helppo vain puristella mantelit kuorista. Kiehuva vesi tuntui auttavan myös allergian kanssa, mutta pidin kuitenkin kaiken varalta hanskat kädessä.





Halusin ensin kuivata mantelit, ja laitoin ne 100 C -asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi, kunnes ne tuntuivat kuivilta.


Sitten nostin uunin lämmön 175 C (350 F) -asteeseen, ja paahdoin manteleita 10 - 15 minuuttia. Kääntelin ne ja paahdoin saman verran lisää. Osa ruskistui kivasti, osa ei näyttänyt muutavan väriään. Piti kuitenkin varoa, etteivät ne kärvenny. Otin mantelit pois, kun osa oli selvästi paahtunut. Sen jälkeen annoin niitten jäähtyä huoneenlämpöön.


Seuraavaksi käyttöön tulli sitten Blendtecin twister jar, ja jauhoin mantelit pienen suolamäärän kanssa. Liekö paahtaminen vaikuttanut, mutta nämä mantelit eivät olleet yhteistyökykyisiä. Piti lisätä vähän öljyä joukkoon, ja silti voi jäi aika rakeiseksi, ja meinasin ylikuumentaan Blendteccini!


Maun puolesta olin vähän pettynyt. Tuntui, että tämä ei juuri eroa  cashewpähkinävoista, ja maku oli hyvin mieto. Mutta tämä sopii hyvin smoothieihin, ja ilman suolaa tästä voisi tekaista Nicolle herkkua. On ainakin ilman lisäaineita, ja koiruli rakastaa ydinluun sisällä olevaa pähkinävoita. Sitä on tarjolla erikoistilaisuuksissa!