Kävin kellarissa vaihtamassa suodattimen ilmastointihököttimeen. Nicolla ei ole sinne asiaa, ja yleensä silloin oven takaa kuuluu pientä säälittävää ruikutusta, kun kehtasin kadota johonkin ja jättää vaavin hetkeksi yksin.
Nyt ei itkua kuulunut. Kun palasin, herra oli taas luvatta sohvalla. Ilme oli ihan tyyliä 'olen viaton'...
'What are you doing there? Nuttin' .. just hanging, mommy!'
Nicolla ei pitäisi olla asiaa sohvalle ilman lupaa. Joo... Tein vähän keittiöpuuhia, ja luulin Nicon olevan nukkumassa jollain vakiopaikallaan. Sohvallahan sitä oltiin! Koiran ilme sanoi, että totta kai tässä ollaan sohvalla, kun kerran tänne pystyn jo hyppäämään! Onneksi sentään kaukosäädin oli säästynyt.
Onneksi Nico ei vielä sentään täytä koko sohvaa. Mutta riiviö puree, eli toistaiseksi yritän pitää sen lattialla. Tästä kuitenkin ollaan aina silloin tällöin vielä eri mieltä..
Vanhempi koirani on alkanut nukkua alakerran sohvalla. Jostain syystä se vain on nykyään se ainoa paikka, missä koira tuntuu olevan tyytyväinen. Ehkä se on vain sopiva asento vanhoille kolottaville luille. Neidillä kyllä on useita Memory Foam -patjoja lattialla, mutta niillä se viihtyy vain kun häädämme sen sohvalta.
Sohva on nyt aika kuluneen näköinen ja haisee koiralta. Joskus tulevaisuudessa pitää ostaa uusi sohva ihmisille, tätä ei enää varmaan saa siistimmäksi. Yleensä istun tällä sohvalla koirattomalla/hajuttomalla puolella, ja käytän läppäriä, ja Susi tunkee viereen. Kun iso melkein 50-kiloinen sessu pyllähtää kahden hengen loveseat-sohvalle, ei siinä paljon tilaa ole muille. Ihmeen ketterästi neiti tähän hyppää. Portaita se ei enää nouse, mutta sohvalle pitää päästä. Ja annan sen olla. Illalla kun katsotaan miehen kanssa telkkua, mies ja koira ovat sohvalla, minä istun lattialla sohvan edessä. Ihmeesti sitä vain tekee kaikenlaista pitääkseen vanhan koiran onnellisena!
Videolla näkyy (ja kuuluu), kuinka neiti nukahtaa!