Joulukoristeltuja pihoja päivänvalossa, osa 1

Vähän valitettavasti huonojen kuvien sarja jatkuu. Ensimmäiset ovat tästä meidän alueelta, ja loput ovat  pieneltä sunnuntaiajelulta harmaana päivänä. Täällä tyypillisiä koristeita ovat havuseppeleet ja punaiset nauhat, jotka ovat ihan kauniita. Seppeleet ovat usein täynnä valoja, niin että ne ovat kauniita pimeälläkin. Pukkine ja porojen lisäksi siellä täällä puutarhoissa on myös pieniä jouluseimiä hahmoineen. Talojen lisäksi asuinalueet koristelevat yleensä alueen 'sisäänkäynnin'.

Ruoho vihertää vielä.

Metalliporoja

Porot ovat suosittuja koristeita pihoilla. Kuistilla myös suosittu pähkinänsärkijähahmo

Jouluseimi.. tai ainakin Joosef ja Maria, olettaisin

Pukkipatsas, ja lätsähtänyt lumiukko

Havuseppeleet ja punaiset nauhat ovat yleisimmät koristeet täälläkin

Loput kuvat  ovat sitten ajelun varrelta.

Tämä piha on aina täynnä hahmoja ja koristeita.

Koirien eläinlääkäriaseman metallikoirat ovat saanut tonttulakit

Puutarhaliike, joulukuusia myynnissä

Toinen puutarhaliike, aita nätisti koristeltu

Isot ilmalla täytetyt joulupukit ja lumiukot ovat myös ilmaantuneet näkyville. Usein ne ovat aamulla surullisen näköisiä, kun suuri osa ilmasta on karannut. 

Galenan pientä liikekeskustaa

Asumalähiön edustan koristeita

Ison talon portti ja aita tällättyinä

Joulupukki on lätsähtänyt

Taas joulukuusia myyvä puutarhaliike

Kirkon edustalla kuusia myynnissä

Tämän ajelun saalis ei ollut kovin hyvä tai runsas. Yritän uudelleen aurinkoisena viikonloppuna. Ja niitä pimeässä tai hämärässä otettuja kuvia pitää saada otettua! 

Ja kuvista näkyy, että täällä ei ole kovin talvisen näköistä. Lunta ei joulukuussa yleensä maassa ole, tai se ei pysy päivää pidempään. Nurmikot ovat vielä vihreitä, vaikka puista alkaa lehdet olla jo pudonneet.

Muutamia naapuruston jouluvaloja, harjoittelukuvia

Tyypillistä: Valot räystään päällä, kuusi näkyy ikkunasta

Talot alkavat olla laittaneet jouluvaloja ja kuusia pystyyn. Meidän pitäisi yrittää viritellä kuusi joko tänään tai huomenna. Todennäköisesti pystytän tekokuusen huomenna kun mies on töissä ja rahtaan koristeet kellarista, ja koristellaan sitten illalla miehen kanssa.

Oveen laitan jouluseppeleen, mutta sen kummemmin en yleensä koristele talon ulkopuolta. Sisälle laitan yleensä esille pari tekojoulutähteä ja nätin Suomesta tilaamani sähkökynttelikön. Joskus innostun ja laitan sisälle enemmänkin valoja, saa nahdä miten köy tänä vuonna!

Kuusi täällä yleensä laitetaan aina ikkunan eteen niin että sen valot näkee ulkoa. Otin naapurustosta pari kuvaa eilen illalla, kun käytin Susia ulkona. Aikaisemmin illalla yritin ottaa kuvia liikkuvasta autosta, ja niistä tuli ihan suttuisia. Eli kuvia ökyvaloista pitää ehkä odotella sen verran, että joko keksin miten pimeällä saa kuvia kun on liiikkeellä. Tai ajelemme hiljaisena iltana, ja pysähdymme ottamaan kuvia. 

Keskikaupungilla käymme aina jouluvaloajelulla, sieltä olisi kiva saada materiaalia. Keskikaupungilla joen varrella oleva puisto on aina upeasti koristeltu. Eläintarhassa on Wildlights-niminen valoshow, josta kyllä tulee kuvia. Mies on ottanut lomaa joulua edeltävän viikon, niin että viimeistään silloin menemme eläintarhaan ja katsomaaan muitakin valokokoelmia. Eastonissa on valtavan suuri joulukuusi, ja nättejä sinivaloisia puita.

Mutta tässä nyt muutamia kuvia tästä läheltä. Meidän alueella ei ole kovin koristeluhullua porukkaa. Tyypillisin tapa on laittaa valoja muutamien pensaitten päälle, ja räystään reunalle roikkuvat valosarjat. Kuistilla saattaa olla valoja, ja pihoilla on aina siellä täällä valaistuja poroja. Vähän kauempana olisi ollut lisää valoja, mutta en muistanut ottaa kännykkää mukaan Kimin kanssa käydessä. Ja Susin mielestä oli liian kylmää ja se kieltäytyä menemästä kauemmaksi.

Candy Cane -valoja (mitä candy cane on suomeksi??)

Pihalla pari valoporoa.

Kuvien taso on aika huono, kännykkä on uusi niin että sen kanssa tuli vähän pähkäiltyä ja tungettua sormi joko kuvaan, tai salaman päälle, tai jotain vastaavaa. Jospa seuraavalla kerralla tulee jo parempia kuvia.

Potilas on nyt jo kotona

Koiran hammasoperaatio on nyt ohi, ja toivotaan, että toipuminen sujuu hyvin! Nyt poistettiin yläkulmahammas, jonka juureen oli hiipinyt tulehdus ja pari muuta huonossa kunnossa ollutta. Koko operaatio keski nelisen tuntia.

Neiti oli ensin yllättävän virkku, kun se tuotiin toipumaan nukutuksesta. Koira nosti päätään ja oli valpas. Tämä ei kuitenkaan kestänyt kauempaa, ja sitten alkoi taas syvä nukkuminen. Koira kuorsasi peittojen alla, kieli roikkuen. Puolen tunnin päästä tippa poistettiin, kuorsaaminen jatkui. Tunnin päästä sesse sai vielä pienen annoksen morfiinia, mikä ei auttanut virkistymisen kanssa. Kuvissa torkutaan toipumishuoneessa nätin nallehuovan alla, tiputus vielä päällä. (huovan kuvat olivat peilikuvina, vika ei siis kamerassa.)

Parin tunnin odottelun jälkeen sitten piti saada koira ylös ja autoon, mikä ei ollut helppoa. Ihmeesti koira kuitenkin pysyi jaloillaan ja käveli itse autoon asti. Sitten yhden hoitajan ja mieheni kanssa onnistuimme hinaamaan koiran takapenkin lattialle. Sitten puristauduin takapenkille koiran viereen ja ajoimme kotiin.

Kotiin ajettua koira ei osoittanut mitään yhteistyöhaluja, senkun rötkötti  auton lattialla, pää penkillä ja kuolasi. Päätimme ajaa hakemaan pikaruokaa illalliseksi, kun kello oli jo yli kuuden. Toiveena oli, että ehkäpä koira piristyisi vähän ajelun aikana.

Koira oli edelleen yhteistyökyvytön kotiin palattua. Varttitunnin houkuttelun ja pähkäilyn jälkeen ainoaksi vaihtoehdoksi jäi koiran poistaminen hinaamalla se takaperin pois autosta. Onneksi jalat vähän kantoivat eikä kukaan hermostunut, ja vihdoin koira oli onnellisesti poissa autosta. Yritin käyttää sitä nurmikolla pissalla, mutta jalat eivät oikein kantaneet niin että mentiin sisälle.

Kotona sitten koira oli vielä täysin pilvessä koko illan. Odotin kitinää jossain välissä, mutta kuorsaamiseksi se meni. Vähän vähiin jäi yöuni, kun heräsin vähän väliä, ja piti tarkistaa, että koira hengitti. Ihmeesti se ei halunnut edes ulos. Yritin, mutta kaatuiluksi se toikkaroiminen meni niin että päätin odottaa kunnes se itse haluaa ulos.

Nyt aamulla on annettu kipulääkkeet, antibiootit ja käyty ulkona. Kävely sujuu jo mallikkaasti, vaika energiaa ei ole paljon. Ilokseni sain myös syötettyä koiralle yhden pikkupurkin vauvanruokaa (ei kovin innostuneesti) ja silputtua keitettyä kanaa (se meni alas reippaasti!). Vesi ei ole vielä maistunut, ehkä intubointiputki on vähän ärsyttänyt kurkkua. Onneksi kädenlämpöiseksi lämmitetty laktoositon maito on vähän maistunut.

Sohvallekin neiti onnistui kiipeämään. Tässä se nyt tuhisee ihan vieressä ja nukkuu aamulääkkeiden jälkeen. Antibiootteja on kokonaisuudessaan kahdeksi viikoksi. Kipulääkkeitä on jo lonkkien vuoksi talossa, ja niitä annan samoin kuin aikaisemmin, joka 8. tunti. Lisäksi sain toista kipulääketta, jota annan kaksi kertaa päivässä, ja sitä on kymmeneksi päiväksi. Varastossa on paljon vauvanruokaa, ja keitettyä kanaa, riisiä ja kurpitsaa mössään ruuaksi, kun ruokahalu on palannut. Nyt näyttää maistuvan hyvin vain pelkkä kana. Pehmyttä ruokaa kaksi viikkoa. Vaikka melko hampaattomana pehmeää ruokaa tulee senkin jälkeen!

Eiköhän tässä koira ala toipua, toivotaan parasta. On helpottunut olo, kun operaatio on ohi, vaikka on paha mieli siitä, että hammastulehdus ylhäällä huulen rajassa jäi huomaamatta näin pitkään.

Kuvissa alla Susin tyylikkäät ajellut puudeliranteet.. Suonta tippaa varten piti etsiä molemmista jaloista, niin että karvat tuli ajeltua. Keltaisen siteen olen laittanut kynnen päälle, koska Susi alkoi hieroa naamansa kipeää puolta tassulla ja naarmutti silmänalustaansa.  Kuvat eilisillalta. Koira on aika tööt, ja kieli roikkui vielä ulkona.

Bonuksena pari kuvaa Eastonin koristelluista puista auton ikkunan läpi otettuna, matkalla hakemaan pikaruokaa illalliseksi. Kunhan nyt koira toipuu alan ottaa kuvia jouluvaloista.

Valpas Titmouse-tiainen siemenkakulla

Päästin toisen koiran takapihalle, ja ihmettelin, että mikä mekkala sieltä kuuluu. Joskus linnut ovat kovinkin äänekkäitä, kun lähistöllä on haukka. Luulin, että vähintään sininärhen kokoinen ja tapainen tyyppi siellä kiroilee. Nyt kuitenkin kävi ilmi, että rääkyjä oli pikkuinen titmouse-tiainen, joka vain karjui että 'koira pois pihalta, haluan ruokarauhan!'

Kun koira oli sisällä, pihalle laskeutui rauha, ja lintu pääsi siemenkakulle. Varsin kiva pikku töyhtöpää, ja valpas kuin mikä! Muutamaa sekuntia kauempaa se ei nokkinut kakkua. Pää pyöri jatkuvasti, kun se varmisti, ettei vihollisia pääse kimppuun. Ihana!

Koirani Susi

Olen kertonut koiristani muutamaan kertaan, mutta eihän koirista voi koskaan puhua liikaa! Molemmat ovat saksanpaimenkoiria, nuorempi on nimeltään Kimi (8 vuotta reilun viikon päästä), ja vanhempi on Susi (13 vuotta helmikuussa). 

Rakastan molempia kamalasti, vaikka useimmiten taidan kertoa Susista. Tämä johtuu vain siitä, että Susi on vanhempi, ja vaatii niin paljon hoitoa, että ei siinä paljon ehdi Kimistä kertoa. Kimi on ollut aina terve, ja on myös aina iloinen, aina pahankurinen ja aina vastustamaton.

Susi sen sijaan on mieheni mukaan ihan maminsa vastine: vähän epävarma, usein pintapuolisesti kiukkuinen, mutta sisältä kertakaikkinen söpöliini. Kiitos, rakas mieheni. En ole varma allekirjoitanko arviosi, mutta kiitos kuitenkin :)

Susilla on aina ollut terveysongelmia, niistä olen laittanut aikaisemmin tekstiä, niin että en puutu siihen sen kummemmin. Mutta koiralla on erittäin huono immuunijärjestelmä, ja siksi aina kaikki pienetkin haavat ovat aina tulehtuneet, ja tarvitaan antibiotteja. 

Harmittavasti vanhuus on vain tuonut lisää vaivoja, ja nyt perjantaina on edessä hammaslääkäri: eläinlääkäri poistaa jäljellä olevan yläkulmahampaan, koska näyttää, että sen juuressa on tulehdus. Koiruli sai tänään jo antibioottikuurin, eli toivon, että ien alkaa parantua jo ennen perjantaita. Totta kai olen huolissani. Kesäisessä verikokeessa maksa-arvot olivat vielä aika huonoilla lukemilla, vaikka paljon paremmat kuin vuotta aikaisemmin. Operaatio kuitenkin tapahtuu perjantaina, ellei verikokeitten tuloksissa ilmene mitään tosi pahaa. Nyt siis hikoilen perjantaiaamuun asti, ja toivon parasta. Ja perjantaina hikoilen koko päivän, ja toivon, että leikkaus sujuu hyvin ja koira herää ja toipuu. Edessä tulee varmaan olemaan pari unetonta yötä alakerran sohvalla, kitisevän koiraparan seurana.

Nyt kuitenkin yritän rauhoittua ennen perjantaina. Juuri nyt molemmat koirani nukkuvat, masut on täynnä ja ulos ei tarvitse mennä muutamaan tuntiin. Videoilla on vain Susi. Lähinnä koska hän tunkee itsensä sohvalle ja alkaa nukkua oikein kunnolla. Totean, että sohva on nyt aika lailla vailla tulevaisuutta. Käsinojaa on nuoltu niin hartaasti, että siinä on pysyvä jälki. Ja koiranhajua ei todennäköisesti saisi pois millään. Mutta Susi on ottanut sohvan uudeksi pedikseen, ja kuka minä olen sitä pois siitä käskemään. Jos koira on onnellinen, olkoon!

Perjantaita odotellen/peläten... Pari Susi-videota: