BJ's Brewhousen antimia

Viime viikon lauantaina iski taas vaihteeksi migreeni. Uudet lääkket tepsivät kipuun, mutta olo oli kuitenkin aika huono koko loppuviikonlopun, eikä tehnyt mieli kokkailla. Niinpä haimme takeouttia BJ's Brewhouse -nimisestä ravintolasta. 

Yleensä suosikkimme on BJ:n pannupizza, joko ravintolassa nautittuna, tai kotiin haettuna. Nyt jätimme  tavallisen pepperoni-pekonipizzan väliin, ja kokeilimme jotain muuta.

Itselleni valitsin Triple Decker -sandwichin, jossa on viipaloitua paahtopaistia ja kalkkunaa,  kinkkua, tomaattia, lehtisalaattia, majoneesia, sinappia ja cheddar- ja provolone-juustoja. Normaalisti provolonen tilalla olisi  Emmental-juustoa, eli täkäläisittäin Swiss Cheeseä, mutta vaihdoin sen provoloneen, kun en tykkään emmentalista. Koristeena oli suolakurkkua, mikä sopi mainiosti, tykkään siitä paljon. Lisäksi mukana tuli ohuita, rapeita ranskalaisia.

Leipiä tuli yllättäen kaksi. Yhdessä plus ranskalaisissa ole enemmän kuin tarpeeksi, niin että toinen jäi alkuviikon lounaaksi. Ja oli maistuva vielä maanantainakin.

Mies tilasi Portabello- Swiss -hampurilaisen. Kuvissa se ei näytä kovin kauniilta, lähinnä kaksi ruskeahkoa klönttiä. Mutta juustolla päällystetyn hampurilaispihvin päällä on iso portobellosienen lakki (tämän saa myös lihattomana versiona, eli pihvi pois, ja tilalla on vain suuri portobello). Maku oli kuulemma oikein hyvä.

Ihan mukava lauantai-illan ruoka, ja helppo tilata, kun senkin saa tehtyä Internetin kautta. Kotiinkuljetusta ei sentään ole, eli mies käväisi hakemassa.

Ilman yläsämpylää hampurilainen ei ole kovin houkuttelevan näköinen, mutta maistuva!

B Spot -ravintolassa hampurilaisella

Lola

Keskiviikkona kävimme ulkona syömässä hampurilaiset. Yleensä suuntaamme Red Robin -ketjun ravintolaan, mutta nyt kokeilimme eri ravintolaa. Paikallisuutisissa oli pieni juttu Michael Symon -nimisestä miehestä. Häneltä oli juuri ilmestynyt uusi keittokirja. Ja Ohion Clevelandissa asuva Michael Symon sattuu olemaan yksi amerikkalaisista Iron Chef  -kokeista. B Spot on hänen oma hampurilaisravintoketjunsa (vain Ohiossa).

Jos Iron Ched ei ole tuttu ohjelma, se on alkuperältään japanilainen kokkauskilpailu-tvsarja, jossa haastaja kohtaa yhden vakituisista Iron Chef -kokeista, ja kumpikin valmistaa ainakin 3 eri ruokalajia, jotka sisältävät kyseisen jakson mysteeriaineksen. Tästä on sitten Amerikkalinen versio, josa Symon on yksi juuri näistä vakiokokeista.

Hän on esiintynyt monissa muissakin kokkausohjelmissa ja kilpailuissa, erityisesti Food Network -kanavalla. Tiesin, että hänellä on pari ravintolaa Clevelandissa, mutta B Spotin ilmestyminen Columbukseen oli jäänyt huomaamatta. Ja ravintola on vajaan 10 minuutin päässä meiltä, vastapäätä yhtä vakioruokakauppaani! 

Nyt se piti käydä kokeilemassa. Hampurilaiset ovat se vetonaula, mutta ruokalistalla oli myös kaikkea muuta houkuttelevaa. Päätimme miehen kanssa kuitenkin tilata hampurilaiset, ja niiden kaveriksi jaoimme isot ranskalaiset. Useissa hampirilaispaikoissa ranskalaiset kuuluvat hamppariannokseen, mutta täällä ne piti ostaa erikseen. Ei paha hinta, noin 4 dollaria ranskalaisista, ja niitä oli paljon kahdelle. Ja olivat aika lailla parhaat ranskanperunat, mitä olen koskaan maistanut! Ohuita tikkuja, rapeita ja sopivan suolaisia. mausteena oli rosmariinia. 

Hampurilaisia oli useitam mahdollisuutena myös koota oma halamistasi lisukevaihtoehdoista. Tilasin simppelin Thin Lizzy -purilaisen, jossa oli paahdettuja/haudutettuja sipuleita, cheddarjuustoa, majoneesia ja suolakurkkua. Lisäksi paikassa on 'suolakurkkubaari', jossa on tarjolla suolakurkkua, banana pepper -renkaita ja muita samantapaisia lisukkeita, ihan ilmaiseksi jos haluat lisätä niitä.

Mieheni tilasi Lola-hampurilaisen (yläkuvassa), jossa on paistettu muna (sunny side up), pekonia, hillottuja punasipuleita ja cheddarjuustoa. Totesimme kumpikin, että omamme oli paras hampurilainen ikinä! Tilasin omani medium -paistettuna, ja pihvi oli mehukas ja maukas ja hampurilainen suli suussa! Sanat eivät riitä kertomaan....  Siis OMG! NAM!

Tuonne menemme takaisin, pitää ehkä kokeilla muitakin hampurilaisia. Ravintola on kuulemma voittanut Amerikan parhana hampirilaisen tittelin SOBE burger bashissa (en tietoa mikä se on) vuosina 2010, 2011,2012 ja 2014!

Pöydässä oli kastikkeita, josita otin kuvan.. niitä emme tarvinnet, mutta esimerkiksi pulled pork -purilaiseen olisi voinut kokeilla kahvibarbecuekastiketta. Lola -ketsuppi oli chilillä maustettua, ja shasha-kastike oli puolestaan tehty banana pepper -chileistä.

Drinkkimenu oli näyttävä, mutta emme tilanneet siitä. Jos tilaa olisi ollut, tarjolla oli myös suuri milkshake-valikoima. Ja parilla lisädollarilla jokaiseen pirtelöön sai lisätä esim. vodkaa. Ehkä joskus pitää kokeilla. Ja tulla taksilla...

Thin Lizzy

Kuvia: Downtown Columbus, osa 2 - Riverfront

Kuvia muutaman viikonlopun takaiselta ajelulta, taas vaihteeksi keskikaupungin alueelta. Ajoimme sinne tutusti pitkin Broad Streetiä, mutta en aikaisemmin ole ottanut kuvia Riverfront-aluesta, eli Scioto-joen rannalla olevasta keskikaupungin alueesta. 

Keskikaupunki on aika hiljainen sunnuntaisin, koska ihan ydinkeskustassa on pääasiassa korkeita toimistorakennuksia, ja toimistot  ja virastot ovat viikonloppuisin kiinni. Matkalle ohitimme mm. LeVeque-rakennuksen, jonka alakerrassa on Palace Theatre -teatteri,  ja Columbuksen City  Hall -kaupungintalon.

LeVeque Towerin alakerrassa on teatteri.

City Hall - kaupungintalo

Itse Scioton rannat ovat vieläkin kesken kunnostustöitä. Useat sillat ylittävät joen keskikaupungilla. Kristoffer Columbuksen laivan, Santa Marian, kopio oli aikaisemmin joen rannalla, mutta se on poistettyu kunnostustöiden ajaksi.  Santa Marian näkyi Broad Streetin sillan yli ajettaessa. Nyt siellä on vain työkoneita, ja taustalla näkyy AEP (American  Electric Power Company, sähköyhtiö) 31-kerroksinen rakennus.

Santa Maria palaa toivottavasti kun kunnostus saadaan päätökseen.

Joen rannalle on noussut useita asuinrakennuksia, jotka varmaan tarjoavat huikeat näkymät, varsinkin pimeän aikaan! Yksi näistä on alla olevassa kuvassa näkyvä 20-kerroksinen  'The Condominiums at North Bank Park. '  Condominium, tai yleensä lyhyesti condo tarkoittaa omistusasuntoa. Yleensä condo sijaitsee kerrostalossa, mutta ei välttämättä. Condot voivat olla omakoti- ja rivitaloja. Ero tavalliseen omakotitaloon on kai lähinnä se, että yleensä piha on pieni, nurmikkosi leikataan eikä sinun tarvitse huolehtia kunnostuksista. Vuokra-asunnoista puolestaan käytetään nimitystä apartment. Eli jos kotisi on apartment, olet vuokralainen. Jos omistat huoneistosi, asut condossa.

Kun ylitimme Scioto-joen pitkin Broad streetiä, ajelimme vähän aikaa suurta ympyrää, ylitimme Scioton pari kertaa pitkin eri siltoja, ja otin kuvia. Eli samoja rakennuksia kuvissa näkyy siellä sun täällä, eikä välttämättä järjestyksessä.

Tämä taitaa olla Rich Streetin silta.

Siltojen eteläpuolella on pari uudehkoa, komeaa condominiumia.  Alla kuva Miranova Comdominium -rakennuksesta, jossa on 26 kerrosta. Jos  olisin ökyrikas, ostaisin varmaan viikonloppucondon tämän tapaisesta rakennuksesta, mieluiten ylimmän kerroksen penthousen, ja istuisin parvekkeella drinkin kera, nauttimassa maisemista aina lauantai-iltaisin! Rakastan kaupunkien valoja, en kuitenkaan itse tykkää olla mukana itse yöelämässä. Maisemat siis riittäisivät!

Miranovan condojen hintoja en tiedä. Myynnissä tällä hetkellä oli vain kaksi yhden makuuhuoneen asuntoa, ja kunpikin maksoi reilusti yli $300 000.

Toinen condomimiun-rakennus on Waterford Tower.  Siellä oli myytävänä kolme huoneistoa, hinnat olivat $175 000 (78 neliömetriä),  $299 900 (113 neliötä)  - $999 900 (247 neliötä).

Miranova Condominiums etualalla.

Waterford Tower - condominiums

Rich Streetin sillan vieressä on uudehko ravintola, Milestone 229, joka tarjoaa kauniita näkymiä joen suistoon. Katsahdin ruokalistaa verkosta, ja hinnat ovatkin kohtuullisia! Ei ihme, että paikka oli ihan täyteen pakatun näköinen sunnuntailounaallakin. Pitääpä kaydä siellä joskus. Yleensä keskikaupungin ravintolat ovat pelottavan kalliita!

Milestone 119 -ravintola pilkottaa joen rannalla.

Ravintolaa vastapäätä First Merit  -pankin rakennus.

Miranova Condos

Waterfront Tower

Milestone 229 - kiva patio!

Joen rannalla on Columbuksen COSI-tiedekeskus/museo (Center of Science and Industry). Sen nykyinen rakennus musituttaan ylikasvanutta bunkkeria, tai patoa. Sen pitäisi kuulemma tuoda mieleen ilmalaiva. Yöaikana sen seinät ovat sentään kauniisti valaistut, ja sisältä on kauniit näköalat joelle. Alkuperäinen COSI oli pienessä, melko labyrinttimäisessä rakennuksessa keskellä keskikaupunkia, ja oli paljon kiinnostavampi, jo ihan rakennuksen sisätilojen perusteella. Uusi rakennus koostuu pitkistä käytävistä, joiden varrella on erilliset huoneistot eri teemoille. Ihan sinänsä kiinnostavia asioita siellä on, mutta paikka vain tuntuu steriililtä ja teolliselta. En ole kylläkään käynyt siellä noin kymmeneen vuoteen, ehkäpä se tuntuisi nyt jo paremmalta. Ensialkuun en vain tykännyt.

Hyvää kuvaa en saanut, mutta alla vähän 'bunkkerin' kylkeä.

COSI  - sivuseinää

Lopuksi vielä muutama kuva kun lopetimme Scioton vieressä pyörimisen ja ajoimme keskustan läpi kohti Victorian Villagea. Odotan jo innolla talvikautta, silloin Scioton rannoilla olevat puistot saavat upeat jouluvalot, ja saan parempia kuvia kun puissa ei ole lehtiä.

Pari deliä keskikaupungilla.

Kiinalaisesta Ruuasta

Laitoin keskiviikkoiltana ruuaksi paistettua riisiä: kanaa, suikaloitua porkkanaa, punakaalia ja parsakaalia (valmis sekoitus), sokeriherneen palkoja, paistettua munaa silputtuna, vihreitä sipuleita, soijaa ja seesamiöljyä.

Kotona laitan kiinalaista aina silloin talloin, lähinnä juuri paistettua riisiä.  Kun haluamme hyvää kiinalaista, käymme yleensä hakemassa sitä kotiin. Mieliravintolamme on nimeltään 'Chi Thai', ja sieltä saa nimen mukaisesti sekä kiinalaista että thai -ruokaa. 

Entinen mielipaikkamme on Panda Inn. Asuimme aikanaan aika lahellä sitä, ja ruoka oli todella hyvää. Mutta paikka meni 'remontiin' jo kolmatta kertaa,  ja joka 'remontti' sattui aina sen jalkeen, kun terveysviranomaiset olivat  väliaikaisesti sulkeneet sen, jotta tarkastuksessa esille tulleet epäkohdat voitiin korjata. Tämän jalkeen päätimme etsiä uuden suosikin, joka olisi yhtä autenttinen, ja loysimme Chi Thain ihan tästä meidän lähelta!

Usein nämä kiinalaiset ravintolat  ovat myos kiinalaisten omistamia, ja useat palkkavat omistajien perheenjäseniä ja sukulaisia. Ja usein näillä työntekijoillä ei ole englanninkielen taitoa, he eivät ole olleet maassa kovin kauan. Niinpa hygieniamääräyksiä ei aina ymmärretä. Internetissa voi etsia Columbuksen viranomaisten tarkastamia ravintoloita ja lukea raportit, ja Panda Innin kohdalla yleensä kyseessä oli raaka-aineiden väärässä lämpötilassa säilyttäminen, raa'an ja kypsennetyn lihan säilyttaminen yhdessä, työkalujen (esim. veitsien) puhdistamatta jättäminen. Tämä tapahtui kuitenkin jo monia vuosia sitten, ja omistaja on kuulemma vaihtunut useaan kertaan. 

Ehkä käymme siellä vielä uudestaan. Panda Inn oli kaunis ravintola, valkoiset pöytäliinat, viikonloppuisin siellä soitti pianisti tunnelmamusiikkia. Ruokalistoja oli alkuaan kaksi: toinen oli tavallisille amerikkalaisille amerikkalaistettua kiinalaista ruokaa, eli ei mitään outoa, ei liikaa mausteita. Ravintolassa kävi myos paljon kiinalaisia, jotka saivat mandariininkielisen ruokalistan, ja eksoottisempaa tarjontaa. Pyytämällä eksoottista kyllä sai, mutta sitä ei tavalliselle pulliaisella mainostettu.

Myös Chi Thai on kaunis, valkoiset poytäliinat ja himmeä valaistus, pianisti sentään puuttuu. Itse tilaan yleensä Thai-ruokaa, ja mieheni ottaa joko General Tho's chicken - tai Hunan Chicken -annoksen. Useimmiten kyllä siis vain soitamme tilauksen ja haemme sen kotiin.

Kiinalaisia ravintoloita on täällä joka lähtöön. On näitä tasokkaampia kuten Chi Thai. Niihin kuuluu kaupungin pidetyin, Hunan Lion, joka minun makuuni oli aika mieto vaikka yritin tilata tulisempia vaihtoehtoja.

Ihan pieniä ei-ketjuravintoloita on melkein joka 'strip mall' -ostokissa. Ne ovat siistejä, mutta eivat huokuttele romanttiselle illalliselle. Suuri osa näistä taitaa houkuttaa lounastarjonnallaan. Tai illaksi kotiin kannettuna - en tiedä onko lähistöllä kiinalaisia ravintoloita, jotka tuovat ruuan kotiin, kuten pizzan. Näitä varmaan Columbuksessa on, ainakin TV:n mukaan kaikki myöhään töissä työsketelevät tilaavat kiinalaista! Itse en vain ole tähän törmännyt.

Ketjujakin on. Panda Express on ihan pikaruokaketju, en ole kokeillut. Kaupan pakasteosastolta olen joskus ostanut kartongin jonkun sortin kiinalaista, ja se on maistunut karmaisevan makealta! Jostain syystä soijan lisäksi sokeri tai hunaja on halpiskiinalaisen ruuan päämaku.

Pei Wei on pikaruuan ja pikku ravintolan välimuoto, se on myös ketju. Olen yrittänyt sitä pari kertaa, mutta tulos oli myös: liian makeaa, eika maistunut muuten paljon miltään. Mikä vähän ihmetytti, silla Pei Wein omistaa sama ketju, jolla on myos P.F. Changs China Bistro- ravintolat. P. F Changs'in ruoka on maistuvaa, vaikka myös vähän liian kesytettyä. Ihmeesti tykkään tulisimmista versioista, vaikka esimerkiksi Chi Thain 'basil chicken' saa minut itkemään. Kirjaimellisesti. Se on hyvää ne kolme sekuntia ennenkuin suu syttyy tuleen etkä maista enää mitään muuta kuin tulista.. Ja sitten alkaa vesi valua silmistä.. Mutta mina typerys tilaan sita aina silloin tällöin.. :)

Chi Thain päivällismenua

Hunan Housen seafood-osastoa

Pei Wei tarjoaa myos sushia

P.F. Chang's