Ymmärtääkseni jopa siellä kaukaisessa Suomessakin tunnetaan Pääsiäinen, ja vuodenaika nimeltä kevät. Siitä huolimatta postaan nyt paljon kuvia ko. tapahtumiin liittyen. Valentinen päivän karkit ja kukat ovat poistuneet kaupoista, ja tilalle ovat saapuneet pääsiäisen suklaat ja viherkasvit ja kukat. Pääsiäinen näyttää olevan tänä vuonna maaliskuun lopussa, että ei tässä ainakana amerikkalaseen tapaan olla yhtään etuajassa.
Ihan tutusti pääsiäisen kukkina on narsisseja ja tulppaaneja, ja täällä hyasintit ovat kevään ja pääsiäisen ilopilkkuja, eivät joulun. Kaupassa oli tänään isoja kauniita sinisiä hyasintteja. Kävin niitä nuuskimassa, kun jouluna ei ollut mahdollisuutta.
Suklaakarkeista postasin paljon kuvia jo viime keväänä, laitan nyt tässä ihan muutaman kuvan muutamista suosikeista, maapäkkinävoila täytetyistä. Reeses tekee munanmuotoisia peanut butter cup -makeisia niin tavallisella suklaalla kuin valkoisella suklaalla päällystettyinä. Valkoinen suklaa -versiot ovat hyviä. Mutta niin makeita, että jo yhden puraisun jälkeen untuu, että hampaat mätänevät.
 |
| Ressuissa on riisisuklaata |
Gardening -osasto ilmestyi ja alkoi täyttyä tavarasta jo pari viikkoa sitten, mutta en silloin vielä ottanut kuvia. Kyllä täällä joskus aina jo maaliskuussa on keväistä, mutta helmikuu on yleensä kylmä ja luminen, eikä ihan vielä ole aika alkaa istuttaa mitään. Viime vuonna kevät oli myöhässä, toivon, että tänä vuonna ensi kuussa alkaisi jo lämmetä.
Pihakoristeicden osasto on aina jotenkin hurmaava, siitä piti ottaa kuvia. Täälläkin on niitä Garden Gnome -patsaita.. mitä ne nyt ovat suomeksi, puutarhatonttuja? Mutta kovin suurta suosiota ne eivät ole saaneet.
Grillaustarpeiden osasto on pystyssä läpi vuoden, myynnissä on aina ainakin hiiliä, puulastuja ja pieniä grillejä. Nyt esille on ilmestynyt ulkotulisijoja ja enemmän suuria grillejä.
Otin paljon kuvia kukkien siemenistä, koska joka kevät ajattelen laittaa ulos suuria puulaatikoita kasvamaan täyteen kukkia. Ja joka kevät mietimme, että aletaanko rakentaa takapihalle kuisti vaiko ei. Ja jos tulee, ihin kukkaboxi menee, onko tiellä? Kuistia ei ole vielä saatu aloitettua, kun sen kanssa pitäisi käydä mm. paperisotaa. Jospa suosiolla tänä keväänä saisin kukkia edes pienempiin kukkalaatikoihin, tulipa kuisti tai ei. Auringonkukille pitäisi varmaan laittaa ihan kukkapenkki, kun ne kasvavat suuriksi.






Myynnissä on myös pieniä taimia. Nämä joskus houkuttavat, mutta sitten älyän, että jos vain menen varsinaiseen puutarhamyymälään, sieltä läytyy paremmassa kunnossa olevia ja halvempia kasveja. Mutta ihan jänniä pakkauksia on myynnissä. Pineberry-mansikasta en ollut koskaan kuullut, ja se piti tarkistaa WikiPediasta, kun tulin kotiin. Se on mansikka, joka on väriltään valkoinen, siemenet ovat punaisia, ja maku muistuttaa ananasta! Suomeksi nimi on Ananasmansikka. Myynnissä nämä olivat ensi kertaa vuonna 2012. Ehkäpä näitä on näkynyt Suomessakin, Englannissa näitä on Wikin mukaan ollut myynnissä jo 2012.
Tuon ostaisin varmasti, ja istuttaisin, jos pystyisin syömään mansikoita! Mutta kun olen allerginen.. ärrin murrin!
En tarkkaan tiedä, mitkä trooppisemmat kasvit kestävät Ohion talvea. Kaupassa oli kuitenkin näitä 'hardy' -lajikkeita, eli kestävämpiä laatuja. Kai ne sitten pärjäävät täälläkin talvella, kun niitä kerran myydään. En usko, että esimerkiksi viikuna tai kiivi ihan pyöräyttävät hedelmiä yhden kesän aikana, eli luulisi näiden siis kestävän talven yli.
 |
| Viikunapuun taimia |
Olen aikaisemminkin kirjoittanut amerikkalaisista mustikoista, jotka ovat pensasmustikoita. Tarjolla oli myös näitten pensasmustikoitten taimia, samoin karpalon. Jos alkaisikin kasvattaa pihalla mustikoita. Ja linnut tykkäisivät! Ja kakkaisivat!
 |
| Pensasmustikan taimia |
 |
| Karpalopensaan taimia |
Vihanneksiakin oli valmiina istutettaviksi: Parsaa, sipuleita, jopa siemenperunoita!
Lopuksi tsekkasin vielä kukkasipuleita. Näistä tykkään. Pihallani kasvoi muutamana vuonna tavallisia liljoja ja miekkaliljoja. Valitettavasti oravat, kanit ja muut luonnon voimat saivat niistä yliotteen parin kesän jälkeen. Sitten otettiin Kimi, joka pentuja (ja vanhempanakin) tykkäsi kovasti nyhtää kaikkea mahdollista pihalta, ihan minun kiusakseni. Niinpä jätin suosiolla liljojen kasvattamisen. Ne eivät taida olla myrkyllisiä, mutta parempi olla itse varovainen, kun pöljä koira ei osaa varoa.