Kolibreja on riittänyt ruokinta-automaatille paljon tänäkin kesänä. Yleensä aina, kun olen viemässä Nicoa ulos, olen vahingossa karkoittanut kolibrin tiehensä.
Vieläkään en ole saanut kuvaa koiraasta (niillä on rubiininpunainen läikkä kurkussa), vaikka näen niitä aina silloin tällöin.
Pihalla on nykyisin kaksi ruokinta-automaattia, ja hyvin nektari näkyy maistuvan. Tähän juttuun ehdin saada vain yhden kuvan ja lyhyen videon.
Tässä kuvasatoa kolibrista syömässä. Nokka menee syvälle automaatin sisään! Ja välillä on pidettävä vahtia, ettei muita pääse lähelle.
Harmi, ettei kamera ollut valmiina kun yksi kävi katsastamassa ja maistamassa ulkona Orioleja (turhaan) odottavia hedelmiä. Se työnsi nokkansa luumunpuolikkaan sisään ja selvästi söi hedelmämehua! Kun menin katsastamaan hedelmää linnun lähdettyä, se oli täynnä pieniä reikiä, kolibrin nokan kokoisia! Tuosta kun saisi vielä kuvan!
Lopuksi muutama video. Kahdella ensimmäisellä sain kameran tarkennettua kivasti, ja on hyvää lähikuvaa.
Kolibri lennossa - valitettavasti kamera ei tarkentunut kovin hyvin. Ja VOLYYMIVAROITUS! Koirani on hyvin äänekäs tällä videolla!
Kolibrit taitavat olla valmiita lentämään talveksi etelään.
Päivälämpötilat ovat vielä parinkymmenen asteen paikkeilla, mutta öisin
alka ajo olla alle kymmenen astetta ja yöt ovat pidempiä. Nämä meidän
rubiinikurkkukolibrit voivat talvehtia joko ihan Floridan eteläosassa,
Meksikon eteläosassa tai jopa Keski-Amerikassa, Panamassa asti.
Viimeisimmät lähtevät matkalle syyskuun puolivälissä.
Nyt pihalla käy semmoinen vilske, että muuttoon taidetaan olla valmistautumassa. Keskikesällä automaatilla lintuja kyllä kävi, mutta vähän harvakseltaan. Eilen istuin takapihan oven edessa aika tovin, kun meillä kävi iltapäivällä sekä kaapeliyhtiön korjaaja, että lukkoseppä. Susi oli alakerran kopissa/häkissä maapähkinävoilla täytetyn luun kanssa, mutta silti vikinä ja haunkunta jatkui koko käynnin ajan. Videoissa taka-alalta kuuluvat äänet siis kuuluvat joko hysteeriselle koiralle, luuta nuolevalle koiralle tai korjaajille.
Kolibreja oli pihalla yhtä aikaa parhaimmillaan kolme! Ja taas kaikki naaraita. Koko kesänä en saanut yhtään kuvaa koiraasta, ja näin niitä vain pari kertaa.
Nämä ärhäkät rouvat ajoivat toisiaan takaa ja pois pihalta melkein enemmän kuin ehtivät syömään. Ja kun yksi pääsi automaatille, se söi (tai siis joi) kunnolla. Selvästi kyseessä on lihotuskuuri ennen matkaa, tai ehkä myös kukkivia kukkia on vähemmän näin loppukesästä. Automaatti oli joka tapauksessa illalla melkein tyhjä, vaikka yleenä se kestää kaksi päivää ja täytän sen uudelleen vain koska en halua nesteen homehtuvan.
Kun kolibri ei ollut automaatilla syömässä, se lensi puuhun kyttäämään tunkeilijoita. Pää pyöri vinhasti, kun se tarkkaili pihaa. Sain myös ihan kivan videopätkän kolibrista pörhistelemässä ja raaputtelemassa itseään.
Postaan huomenna videoita ja kuvia ruokinta-automaatilta.
Videoita (volyymivaroitus muutamalla, koira on äänekäs!):
Kahdella ensimmäisellä näkyy vähän pään rapsuttelua!
Olen sinnikkäästi laittanut pihalle nektaria Oriole-linnuille, vaikka niitä en ole niitä sen yhden ainoan päivän jälkeen nähnyt. Kiva on kuitenkin huomata, että appalsiininmakuinen- ja tuoksuinen nektari maistuu myös kolibreille. Muutama jopa pitää siitä enemmän kuin tavallisesta kolibrien nektarista. Reseptejä katsellessani huomasin, että orioleille tarkoitettu nektari on vähemmän sokerista kuin kolibrien. No, joka tapauksessa kumpikin nektari on kelvannut näille pikku veitikoille!
Oriole-automaatti on oranssi, appelsiiniä muistuttava kai!
Tällä toisella videolla kuuluu paljon haukuntaa! Koirat olivat vähän vauhdissa!
Mikä olisi sen surkeampaa, kuin peukalonkokoinen pieni märkä lintu. Kolibreja käy syomässä automaatilla joka päivä. Olen nähnyt koiraan pari kertaa, mutta en ole saanut siitä vieläkään kuvaa. Yhtenä aamuna istuin ulkona rappusilla kun odotin koiraa sisälle. Yhtäkkiä korvan vieressa alkoi niin voimakas pörinä, että luulin vähintään kimalaisparven pöllähtäneen paikalle. Mutta se oli närkästynyt herrakolibri, joka käski minun painua hemmettiin siitä ruokintapaikan vierestä.
Muutenkin kolibrit ovat vekkuleita. Muutaman kerran olen ollut keittiössä lasioven lähellä, ja ne ovat lentäneet oven eteen ikäänkuin sanomaan 'täytä automaatti tuoreella nektarilla! NYT!'
Ulkona on kaksi automaattia, punaisessa on kolibrien nektaria, oranssissa orioleile tarkoitettua appelsiininmakuista- ja tuoksuista nektaria. Orioleita ei ole kuulunut, mutta appelsiininektari maistuu kolibreille melkein paremmin kuin se tavallinen.
Tässä vähän ujostellaan.
Tänä aamuna sataa, ja kolibrineiti oli vähän kastuneen näköinen. Se lensi puun oksalle istumaan, kun odotteli että saisin koiran sisään pihalta. Sitten se lensi automaatille syömään. Paikalle kyllä yritti toinenkin kolibrineiti. Ensimmäinen lintu ajoi tunkeilijan jämptisti pois. Ärhäköitä ovat!
Odotan vielakin saavani kuvia koiraskolibrista, mutta taas sattui kameraan tämä ärhäkkäämpi naaras. Se taitaa vahtia ruokkimispaikkaa eikä päästä koirasta sinne kuin joskus vahingossa. Kimalaisten lisäksi eilen oli yksi ihme tunkeilija: illalla naamaansa automaatin koloon oli tunkemassa pieni etana! Ikinä en ole tiennyt, että etanat olisivat sokeriveden perään. Ja automaatti on pitkän metallitangon päässä, ja vielä roikkuu tangosta! On siinä ollut etanalla kiipeämistä. Ja sitten kun yritin kohteliaasti tökkimällä pyytää sitä poistumaan, se sukelsi kokonaan automaatin sisään! Eihän siina muu auttanut kuin puhdistaa koko automaatti ja täyttää se uudelleen. Yuk.
Video on lyhyt, mutta siinä nakee kivasti, miten kolibri lipoo kieltään pitkän nokkansa päässä.
Tähtäsin kameralla automaatilla edelleen humalassa tötteröivää kimalaista, ja paikalle pörähtikin kolibri! Tässä nyt bonusvideota kolibrista ja kimalaisesta. Sain aika hyvää lähikuvaa ja videolle tuli jopa kolibri lennossa ennenkuin se katosi!
Vihdoin yksi kolibri saapui syömään, kun olin lasioven ääressä kameran kanssa. Otin yhden kuvan, joka on valitettavasti epätarkka. Pieni video tästä veijarista istumassa ruoka-automaatilla kuitenkin onnistui.
Usein ne leijailevat ruokaillessaan, mutta tämä istahti automaatin orrelle ruokailun ajaksi. Tänään sataa kaatamalla, pieni kolibri on ihan märkä.
Meidan alueen kolibrit ovat rubiinikurkukolibreja. Rubiininvärinen kurkku on kuitenkin vain koirailla, eli meidan pikku vieras on naaras. Kummallakin sukupuolella on kaunis smaragdinvihreä selkä. Olen tänä vuonna yhden koiraankin pihalla nahnyt. Suurinpiirtein peukalon kokoisia lintusia!
Toivottavasti saan lisää kuvia ja videota kauniilla ilmalla.
Lisäys: iltapäivällä sain pienen lisävideon. Ehka sama naaras, ainakin se ajoi kilpailijan pois pihalta ennenkuin tuli syömään.
Vielä kolmas video, joka on alussa epatarkka. Se tarkentuu 20 sekunnin paikkeilla.
Viimeinen lisäys: hyvin lyhyt video kolibrista lennossa. ne ovat niin pahuksen vikkelia! Se vilahtaa ihan videon alalaidassa.
