Aina toisinaan törmään näihin pikku sammakkoihin pihalla ja kävelyllä, olen postannut niistä jo ainakin kerran. Yleensä ne ilmestyvät jalkaköytäville runsaan sateen jälkeen, mutta nyt ei ole satanut vähään aikaan. Olin vähän hämmästynyt, kun tämä pikkuveikko pomppi takapihalla. Onneksi koirat olivat sisällä, varsinkin vanhempi on näiden perään. Maku on kuitenkin paha, niin että yhtään konnaa ei ole vielä syöty pienistä välikohtauksista huolimatta.
Kuvista en osaa enää sanoa, onko kyseessä Fowlers toad, vaiko Eastern American Toad. Fowlerilla on myrkkyrauhasia, näistä mitä olen täällä käteen ottanut ei ole aiheutunut harmia.
Dawes Arboretum - arboretum kääntyy englannista kasvitieteelliseksi
puistoksi, mikä taitaa aika lailla kuvailla Dawesia. Se on suuri puisto
täynnä puita, noin 7 neliokilometriä laajuudeltaan. Se sijaitsee noin
puolen tunnin matkan paassa Columbuksesta itään. Puistossa on pieni
palvelukeskus, jossa on bonsai-puita näytillä. Muuten paikka on kokonaan
ulkoilmassa. Amerikkalaiseen tapaan paikan voi kiertää autolla.
Autokierroksen pituus on 4 mailia, vähän reilu 6 kilometriä. Siellä on
myos kävelypolkuja (kaikkiaan 13 kilometriä), jotka kiertävät alueen ympäri. Alueelle on vapaa pääsy.
Arboretum on perustettu vuonna 1929, perustajina Beman ja Betie Dawes. Paikan tarkoituksena on lisätä tietoa ja rakkautta puita ja luontoa kohtaan.
Suosikkejani siella ovat bonsai-puiden lisaksi näkötorni (vaikka sinne
kiipeäminen saa korkeitten paikkojen pelosta kärsivän kadet vapisemaan..
eika se ole kuin parikerroksinen) ja suosypressimetsä. Laitan tässä ensimmäisen postauksen tuosta sypressisuosta. Se on pieni alue autokierroksen lopussa, täynnä suosypresseja, jotka kasvavat vedessä. Yksi niiden kivoista ominaisuuksista on, etta niillä on juuria, jotka kasvavat vedestä ylöspäin kuin stalagmiitit.
Koska alue on veden peitossa, siella on paljon sammakoita ja käärmeita, syksyisin ja keväisin myos salamantereita, vaikka niitä en ole koskaan onnistunut näkemaan. Paikka on yleensa täynnä perheita meluisten lapsien kanssa. Tällä kertaa lapsia siellä oli, mutta ei meluisia niin etta sain kuvaan pari sammakkoa ja käärmettä.
Suosypresseja, nämä kuivalla maalla.
Suosypressin oksa.
Alue on veden peitossa, keskellä kulkee pieni siltarakennelma.
Sypressien ilmajuuria
Sammakko numero 1 bongattu:
Vesi on matalaa.
Käärme numero 1 bongattu:
Kyseessä on suurimmalla todennäköisyydella myrkytön 'Northern water snake'. Tämä oli iso mötikkä, ainakin metrin pituinen.
Sammakko numero 2:
Ja sammakko 3:
Käärme 2:
Kuvassa on seka sammakko 2 etta käärme 2, mutta niita on aika lailla mahdotonta erottaa ilman zoomausta.
Käärmeen 2 pyrstöä
Lopuksi pari videota. Ensimmainen on ihan yleisvilaus alueesta - anteeksi vipattava kuva. Toinen on hyvin lyhyt, sammakon sain videolle, mutta sen jälkeen unohdin jo missä se käärme luurasi enka saanut zoomattua siihen.
Lähistöllä asustelee kohtuullinen määrä sammakoita, vaikka mitään lampia alueella ei ole, ja lähin joki on vähän kauempana, vilkaan tien toisella puolella. Keväällä sammakoiden kurnutuksen voi kuitenkin kuulla illalla ja alkuyösta. Yhtään varsinaista sammakkoa en ole lähistöllä nähnyt, mutta pieniä rupikonnia täällä on aika paljon.
Yleensa konnat istuvat jalkakäytävällä runsaan sateen jälkeen. Nurmikko on kai niille liian märkää. Vanhempi koirani yrittää aina syöda kaiken mahdollisen liikkuvan. Niinpä koiraa kävelyttäessani aina kun huomaan jalkakäytävällä istuvan konnan, yritän napata sen käteeni ja vaivihkaa nakata kauemmaksi ruohoon. Harmittavasti yleensä joko koira huomaan mitä teen, ja pomppaa konnan perään. Tai takaisin palatessani konna on kämpinyt takaisin samana paikkaan missa se aikaisemmin oli, ja olen jo unohtanut koko otuksen olemassaolon. Joka tapauksena tuloksena on yleensä koira, joka yrittää napata konnan suuhunsa.
Nämä rupikonnat (Fowler's Toad) eivät ole varsinaisesti myrkyllisiä, mutta niiden ihossa on jotain, joka maistuu kamalan pahalta. Eli heti konnan kimppuun hyökkäyksen jälkeen konna on vapaa. Ja tämän jälkeen alkaa sylkeminen, pään ravistelu, hillitön kielen lipominen, ja minua kohtaan katseet 'miksi tarjosit minulle pahan makuista rupikonnaa?'
Luulisi koiran jo oppineen parin kerran jälkeen, mutta vieläkin se on menossa niiden perään kun näkee.
Videolla esiintyvä kaveri oli takapihalla, oven edessa olevan maton päällä. Onneksi katsoin ulos ennenkuin päästin koirat pihalle. Ehdin ottaa pari kuvaa ja lyhyen videon ennenkuin se katosi- se ei ollut niin nopea kuin aikaisempi hiiri (täällä on myos paljon hiiriä. Yksi ensin käveli grillin vieressä, ja sitten singahti kohti portaita kuin rasvattu salama. Onneksi meni portaitten alle eikä pyrkinyt ovesta sisään. Kellarissa oli hiiri-infestaatio jokunen vuosi sitten, ja nyt vihaan hiiriä tulisesti!)
