Kuvia viime viikonlopun ajelulta

 

Kesäisiä kuvia viime viikonlopulta. Ajoimme ensin Columbuksesta itään, ohi Lynd's Apple Farm -omenatarhan. Omenapuitten vieressä olevalta niityltä oli heinä jo paalattu. Olimme sen verran kaukana ja vilahdimme omenapuitten ohi, en nähnyt alkaako niissä olla jo omenan alkuja.  Itse myymälä on joko kiinni näin alkukesästä, tai on hyvin, hyvin hiljaista.

Pelloilla kasvaa täällä yleensä joko maissia tai soijapapuja, ja ne ovat jo hyvässä kasvuvauhdissa. Pari peltoa näkyi, joilla kasvaa todennäköisesti ohraa.

ohrapeltoko?

Kesäisin talonrakennus, tietyöt ja paikkojen kunnostukset ovat vauhdissa myös tällä mantereella.

Ajoimme ohi Hoover Reservoir -patojärven. Sen rannalla on ihan nätti ravintola, joka on ollut valitettavasti tyhjillään jo toista vuotta.  Sen ensimmäinen inkarnaatio oli nimeltään Hoover Grill, ja tuntui, että hyvien grilliruokien sijään se keskittyi mymään kalliita drinkkejä järven puoleisella terassilla.  Siellä ehdimme käydä yhden kerran.

Hoover Grill sai sitten uuden omistajan, ja nimeksi tuli Bel Lago. Tämän puljun omistajat päättivät nostaa hintoja tuonne Steak House -ravintoloitten tasolle. Ja ruoka ei ollut niin hyvää.  Muistan vain, että hirvitti katsoa ruokalistan intoja, ja sitten eteen tuli mieleenpainumaton annos. Yleensä muistan, mitä söin ensimmäisellä kerralla uudessa ravintolassa. Mutta ei kummassakaan versiossa tästä ravintolasta. Muistelen, että söin pizzaa. mutta en edes muista, oliko se Hoover Grillissä vai Bel Lagossa.

Nyt paikka on siis tyhjillään. Sääli.

Ben Lago etsii uutta omistajaa.

Patojärvellä oli paljon purjeveneitä. Vinosti Bel Lagoa vastapäätä on pieni pursiseura, ja se järjestää kesäisin purjehduskursseja. Kauniina viikonloppuina pursiseuran edustalla pyörii aikamoinen parvi aloittelijoita oppimassa purjehduksen saloja.

Seuraava järvi, Alum Creek lake oli täynnä veneitä. Täällä saa kulkea suuremmillakin moottoriveneillä, eikä ole nopeusrajoituksia. Hoover Reservoirista otetaan juomavettä, eli siellä on rajoitukset esimerkiksi veneen moottorin koolle. Moottorilliset veneet ovatkin yleensä vain kalastajien käyttämiä ja kulkevat hitaasti.

Alum Creekin -järven käyttäjät kaahailevat sitten vauhdilla pitkin järvenselkää. Kauempana näkyvässä poukamassa on kesäisin aina paljon veneitä ihan parkissa. En tiedä mitä siellä tapahtuu, siksi kutsummekin sitä Secret Boat Societyksi. Ehkäpä siellä vain kalastetaan. Paljon veneitä on kuitenkin lähekkäin.

Taustalla Secret Boat Societyn kokoontuminen.

Maissipelto

Kolibri lennossa

Kolibrit ilmestyvät pihapiiriin jo jonkin aikaa sitten. Kuvia en ole kuitenkaan saanut otettua ennen tätä. Ja vieläkään en ole saanut yhtään kuvaa koiraasta, jolla olisi kaunis rubiininpunainen kurkku.  Sen olen nähnyt pari kertaa, mutta naaraat ajavat sen nopeasti tiehensä.

Tässä paikalle pyrähti aika hermostunut naaras. Se ei istunut automaatille, vaan pysytteli lennossa. Kuvia en saanut kuin pari, mutta sentään ihan kivan videon!

Kyseessä on Ohion yleisin kolibri, rubiinikurkkukolibri. Täällä on tavattu paria muutakin lajia, mutta ne ovat harvinaisempia, enkä ole niitä koskaan nähnyt.

Ja koira senkun kasvaa

Tänä aamuna meillä oli taas eläinlääkarissä käynti. Dr. Olson tsekkasi Nicon, ja kaikki oli kuulemma oikein hienossa kunnossa. Nico oli kiltti, iloinen, sai herkkuja ja kaikki saivat kunnolla koirankielisuudelmia!

Samalla laitettiin kolme rokotusta, yksi näistä oli täällä pakollinen vesikauhurokotus. Kolmen viikon päästä on jäljellä vielä yksi vihoviimeinen distemper/parvo/lepto -tehoste, ja sitten Nico saa vapaasti seurustella muiden koirien kanssa.

Painoa oli taas tullut lisää, nyt vaaka näytti 35 paunaa eli melkein 16 kiloa! Nico kasvaa tohinalla, sillä vaikka ruoka maistuu ja massa kasvaa, se on niiiiiin laihan ruikulin näköinen!

16 kiloa on jo aika paljon. Nico pitää vielä nostaa autoon ja sieltä pois, ja yleensä ihan varmuuden vuoksi sitten kannan sen eläinlääkärin parkkipaikan halki, kun kerran olen sen jo syliin ottanut  (pomppii vielä kamalasti hihnassa, ja vieressä on hyvin vilkkaasti liikennöity katu). Kolmen viikon päästä en kyllä enää kantele!

Kotona sitten maistui luu!

Nico: Lähikuvia

Ihan muutama lähikuva Nicosta tässä. Huomenna siis mennään eläinlääkäriin rokotuksille. Tänään pikkupeto on tasan kolme kuukautta vanha. Sohvalle piti taas päästä. Kasvaa kovasti, ja alkaa olla jo laihan hujopin näköinen. No, huomenna pääsee taas puntariin, niin nähdään missä mennään.

Kaniini-imitaatio:

Lampaankyljyksiä

Lauantaina laitoin lampaankyljyksiä. Tämä oli ensimmäinen kerta tällaisista ihan valmiiksi leikatuista paloista, aikaisemmin olen laittanut kokonaista lampaakaretta. Kerran leikkasin sen erillisiksi kyljyksiksi, mutta nykyisin kokkaan sen kokonaisena.

Tämä oli australialaista lammasta, leikattu reilun tuuman paksuisiksi palasiksi, mukana luu. 

Valmistin tämän melko samalla tavalla kuin koko kareen: ensin annoin palojen marinoitua  oliiviöljyn, suolan ja murskatun rosmariinin, timjamin ja valkosipulin kanssa jääkaapissa reilun tunnin.

Kastiketta varten pilkoin vielä oksan verran tuoretta rosmarinia.

Sitten poistin enimmät marinadit paloista, lisäsin vähän suolaa ja rouhittua mustapippuria pinnalle ja ruskistin ne voissa hyvin kuumalla pannulla, reilu minuutti per puoli. Sain niihin oikein kauniin ruskistuspinnan.

Sitten laitoin palat uunikulhoon ja 175-asteiseen uuniin, palan kunnes sisäinen lämpötila oli tuossa 57 C-asteen pinnassa, eli medium rare. Kastikkeen valmistin  suurustamalla pannulle jääneen voin jauhoilla, ja lisäsin kanalientä, valkosipulia, tuoreetta rosmariinia ja tilkan kermaa.

Kuvassa valmis ateria ennen kastikkeen lisäämistä. Mukana taas niitä iänikuisia, mutta minusta maukkaita pienia paahdetuja perunoita ja höyrytettyä parsaa.

Alla lopputulos kastikkeen kanssa. Kaveriksi Pinot Grigio -punaviiniä.

Leppoisa helleviikonloppu

Alkuviikon viileyden jälkeen helteet ovat alkaneet. Eilen mittari näytti 92 F-astetta eli noin 33 Celsiusta, ja ilma oli myös tukalan kostea. Onneksi sain nurmikon leikattua jo keskiviikkona. Nicokin on tuntunut ihmettelevän kuumuutta, eikä viihdy pihalla. Yritin pelata palloa, mutta parin heiton jälkeen se ei enää kiinnostanut, vaan alkoi sisälle pyrkiminen.

 

Sisällä on sentään mukavan viileää. Nico viihtyy edelleen sohvalla, ja vääntyy sinne aina, kun silmä välttää. Kokoakin on koirulilla jo sen verran, että sohvalle pääsee helposti. 

Tänään sunnuntaina Nico täyttää 13 viikkoa, ja alkaa jo näyttää teini-ikäiseltä: pitkä ja laiha vaikka syö kovasti. Tiistaina on taas eläinlääkärin vuoro, silloin nähdään paljonko on painoa. Lekurissa laitetaan myös pari rokotusta, nyt myös täällä pakollinen vesikauhurokotus.

Pentuvilla on alkanut lähteä vaudilla, ja sitä on joka paikassa. Alkuviikolla pitää yrittää imuroida, saa nähdä miten sen kanssa käy. Edellisellä kerralla, kun käynnistin imurin, Nico pakeni kaukaisimpaan löytämäänsä nurkkaukseen, ja kutisti itsensä noin postimerkin kokoiseksi. Koiraparka! Jospa se alkaa tottua, pitää imuroida ihan vähän kerrallaan.

Illalla nukkumapaikka oli taas venttiilin päällä.