Juustoinen täysikuu

Aamulla taivaalla möllötti täysikuu. Vähän se oli pilvien takana, mutta pitihän siitä yrittää ottaa muutamia kuvia!

Aamutaivaan taivaankappaleet

Aamutaivas oli tänä aamuna kaunis tuossa vajaa tunti ennen auringonnousua. Kuusta on jäljellä enää pieni sirppi, uusikuu näyttää osuvan lauantaiksi. Kuun lähellä on pari kirkasta taivaankappaletta, planeettoja. Kännykässä on sovellus, joka kertoi, että näkyvillä ovat Saturnus ja Venus, Venus tietenkin se kirkkaampi. 

Tuossa alapuolella olevassa kuvassa suurin pilkku on kuu. Saturnus näkyy juuri ja juuri ihan pikkuriikkisenä hippuna, ja Venus siitä yläoikealla suhteellisen suurena ja kirkkaana. Seuraavassa kuvassa näkyvät kaikki kolme. Kuu oli kivan näköinen, kun kirkkaan sirpin vierestä pystyi näkemään varjossa olevan osan.

Ruusuinen aamutaivas

Kun lähdin aamulenkille koirien kanssa, oli vielä ihan pimeää. Pikkuhiljaa kirkastui, ja taivas alkoi punertaa kivasti. Nousevan auringon taivaanranta oli selkäni takana lenkin viimeisellä osuudella, mutta huomasin, että talojen seinät alkoivat hohtaa oranssinsävyisinä. Ja kun käännyin katsomaan, koko taivaanranta hehkui! Siinä piti juosta jättämään koirat sisälle ja painua tukka putkella kameran kanssa  ulos ottamaan muutama kuva.

Kamera kuvasi taivaan ruusuisempana kuin se oli, mutta kaunis puna joka tapauksessa! Oikein hyvää viikon alkua kaikille!

Floridan taivasta ja merta

Emme ole juurikaan matkustelleet lomillamme. Yksi syy on lentopelkoni, toinen on koirat. Varsinkin nyt, kun vanhempi on sen verran vanha ja tarvitsee päivittäisiä lääkkeitä ja erikoishoitoa eikä liikkuminen ole helppoa. Yhden loman kuitenkin vietimme Floridassa, siitä on aika ajo yhdeksän vuotta. Silloin koiria oli vain yksi, niin että koira jopa mahtui autoon.

Matkakohde oli Sanibel Island, pieni saari Meksikon lahden puolella Floridan eteläosassa. Siihen päädyimme, koska mieheni oli lomaillut siellä aikanaan perheensä kanssa, ja siellä koirat oli sallittu rannoilla talutushihnoissa.

Menomatkalla yövyimme Atlantassa, tulomatkan ajoimme putkeen.. (lähdimme aamulla yhdeksän maissa ja olimme kotona neljän aikaan seuraavana aamuna.. )

Sanibel on kaunis. Rakennukset eivät saa olla korkeita, eikä merelle saa näkyä esim katuvaloja, koska merikilpikonnat tulevat rannoille pesimään. Emme nähneet kylläkään yhtään. Tulimme huonoon aikaan, oli ´red tide´.. mikä tarkoittaa sitä, että vedessä oli jotain ihme punaista levää, ja rannoilla paljon kuolleita kaloja. Niin että se siitä koiran tuomisesta rannalle..

Turisteja saari on täynnä. Hinnat kalliita, ruokakaupassa nousi hiukset pystyyn kun kaikki maksoi ainakin kaksi kertaa niin paljon kuin Ohiossa. Alligaattoreista varoiteltiin, yhtään sellaistakaan emme onneksi nähneet.

Mäkäraisten tapaisia pienen pieniä polttiaisia oli kamalasti. Kaikki kuistit ja parvekkeet olivat verkkojen takana, muuten ei ulkona voinut istua hämärän tulon jälkeen.

Linnunrata näkyi yöllä mahtavasti, kun ei ollut katuvaloja.  Ja bonuksena yhtenä aamuna kuulin avaruussukkulan sonic boomin, kun se oli laskeutumassa ja palasi ilmakehään siinä Floridan yllä.

Kuvat tässä ovat vain merestä ja taivaasta, vanhalla digikameralla. Loppuosa ottamistamme kuvista on jossain talletettuna, mutta en ole niitä vielä löytänyt. Kuvissa on lähinnä myrskypilviä. Joka päivä oli ukkosmyrsky, illalla tai iltapäivällä, ja muuten oli sitten kaunista ja aurinkoista.

Reissulla tuli opittua yksi asia: Jos asut trooppisen kuumalla/aurinkoisella aueella, ÄLÄ osta mustaa autoa! Meilla musta auto oli OK Ohiossa, Floridassa jo sen ovenkahvassa poltti kätensä!

Kuvia: Pilviä iltataivaalla

Keskiviikkoiltana taivas oli kaunis. Postasin jo aikaisemmin kuvia auringonlaskun jälkeen, ihan tältä samalta kävelyltä. Vaikka aurinko oli laskenut, tai laskemassa, itäisellä taivaalla oli kivoja pilvia näkyvillä. 

Yläilmoissa taisi tuulla aika lailla, sen verran kippuraisia osa pilvistä oli. Ja pitkät pilvet ovat  suihkukoneitten jälkiä (jet contrail, suomeksi näyttää olevan epäglamoorisesti suihkukoneen tiivistymisjuova, kiitos WikiPedia!) Onhan niitä paljon Suomenkin taivaalla, mutta joskus tuntu, että täällä on niitä on erityisen paljon.  Ehkä koska olemme keskellä Ohiota, ja melkein koko maata, ja koneita lentää paljon yli.

Oli päivä kuinka pilvetön tahansa, näitä suihkarin vanoja on siis aina taivaalla ainakin pari, kolme kappaletta. Aikanaan syyskuun 11. -päivän iskujen jälkeen oli maassa täydellinen lentokielto. Tunnelma oli jopa aavemainen, kun taivas oli täysin kirkas, ei vanoja, ja oli hiljaista..  

En halua muistella sitä aikaa sen enempää. Nautitaan nyt näistä kauniista pilvistä ja suihkukoneitten vanoista!