The Wildsin safaripuistosta riitti kuvia vielä kolmanteen juttuun. Kierroksen loppuosassa tien lähistöllä oli muutamia suuria eläimiä, niistä kookkain Southern White Rhino (leveähuulisarvikuoni, valkosarvikuono), joka on kotoisin eteläisestä Afrikasta. Se on yksi painavimmista maaeläimistä, uros voi painaa jopa 2400 kiloa. Bussikuski oli vähän varuillaan, kun pysäytti sarvikuonojen viereen, koska ne olivat hyvin lähellä tietä.
Sarvikuonojen lähellä laidunsi pari muuta lajia: hirviantilooppeja (Common Eland) ja Fringe Eared Oryxeja, joka on eräs beisa- eli keihäsantilooppilaji. Ihan sopuisan näköistä porukkaa kaikki, ainakin tänään. Viime kerralla sarvikuonot tulivat ihan bussin viereen ja niistä sai lähikuvia. Oppaat kuitenkin varoittavat pitämään kädet bussin kaiteiden sisäpuolella, eikä eläimiin saa koskea tulivat ne kuinka lähellä tahansa. Ja jos pudotat kännykkäsi ikkunasta kun kurkottelet ottamaan kuvia, oh well. Saat sen parin tunnin päästä, koska paikalle pitää soittaa erikseen joku hakemaan sitä. Edellinen bussikuski sanoikin, että hän kaasuttaa pois ja bye bye puhelin!
Maisemaa puistosta.
Hirviantilooppi
Leveähuulisarvikuono
Takimmainen taitaa olla vuonna 2014 syntynyt uros.
Sarvikuonoja oli useampi. Sukupuolia en oikein erottanut. Urosten sarvi on lyhyempi mutta paksumpi kuin naaraiden. Pienin kaveri oli varmaan vuonna 2014 syntynyt uros.
Fringe Eared Antelope
Kuski naureskeli, että tässäpä on mahdollisuus saada samaan kuvaan alkuperäinen afrikkalainen ja amerikkalainen eläin: sarvikuono ja biisoni.
Sarvikuonon selässä ratsastaa lintusia.
Lähistöllä haukka vahti tilannetta.
Laidunta
Seuraava tien lähellä syöskennellyt lauma oli sapelibeisoja (scimitar-horned oryx). Tämä laji on kokonaan luonnosta kadonnut. Wikipedian mukaan istutettuja tarhaeläimiä elää Tunisassa, Marokossa ja Senegalissa aidatuilla suojelualueilla. Kokonaan luonnonvaraisia sapelibeisoja ei ole nähty vuoden 1988 jälkeen.Laji pärjää onneksi hyvin vankeudessa.
Kuskin mukaan juuri sapelibeisa loi pohjaa kuvauksille yksisarvisesta. Sivulta nähtynä saattaakin tulla kuva, että sarvia on vain yksi.
Tien lähellä loikoili myös pari davidinhirveä (Pere David's Deer). Harmi, ettei kuvia voinut nimetä ajelulla, nyt tuntuu, että sekoitan monet lajit keskenään. Yhteen juttuun jo laitoin väärin mustahevosantiloopit, kun nimesin ne ensin fringe-earex oryx -beisoiksi. Tuskinpa kukaan nyt siitä suuttuu! Kuvia kuitenkin on paljon.
Pieni lauma kaksikyttyräisiä kameleita.
Nämä taisivat olla sarviantillooppeja.. kylläkin kaikki sarvettomia..
Tässä ehkä Indochina Sika Deer eli japaninhirvi
Päivä
oli kaunis ja ilma sopivan viileähkö. Ainoa harmi koko matkalla oli
ulkona bussikierrosta odotellesamme parveilevat lentomuurahaiset. Mies
aina väittää, että sääsket ja kärpäset tykkääävät hyökätä hänen
kimppuunsa. Nytkin kuulemma muurahaiset purivat häntä. Ensin itsekin
luulin niitä pieneksi kärpäsiksi, mutta tunnistin lentomuurahaisiksi,
kun pari laskeutui käsivarrelle. Ne olivat vähän ikäviä, mutta minua ei
purtu. Luulen, että miesparka on vain pikkuisen hysteerinen lentävien
öttiäisten kanssa. Minä juoksen karkuun vain ampiaisten sattuessa
kohdalle!
Kierros kesti
melkein kaksi ja puoli tuntia, ja olimme päivän viimeiden kierros.
Bussikierrokset alkavat aina täydeltä tunnilta, ja viimeinen starttaa
neljältä. Ketään ei kuitenkaan ollut ilmestynyt viimeiselle bussille.
Niinpä meidän kolmelta alkanut kierros oli se viimeinen. Lokakuussa
puisto on auki enää vain viikonloppuisin.
Talvisin
järjestetään erikoiskierroksia, jotka maksavat $125. Niissä kuljetaan
lämmitetyllä bussilla, ja laitumien lisäksi käydään tutustumassa
eläinten talvimajoitukseen ja siihen, miten eläimet pysyvät kunnossa
erillisellä talvikuntoilualueellaan. On myös mahdollisuus nähdä eläinten
poikasia talvitiloissa.
Ensi vuonna sitten taas uudelleen vierailulle!
Nyt olemme jo puiston ulkopuolella. Laitumella hevosia.
Näköala Visitor Centeristä kohti puistoa. Näkösällä myös ziplinjan (vaijeruiliuku) torneja.
The Wilds on suuri non-profit safaripuisto vajaan kahden tunnin päässä Columbuksesta itään. Puisto on perustettu entisen hiilikaivoksen alueelle, ja sen kokonaispinta-ala on yli 9000 eekkeriä. Tästä laitumia on 2000 eekkeriä, ja lihansyöjille on oma erillinen 27 eekkerin alue. The Wilds on Pohjois-Amerikan suurin villieläinten suojelukeskus. Siellä on useita harvinaisia ja uhanalaisia eläinlajeja, ja The Wilds avustaa lajien säilymisessä, lisääntymisessä ja takaisin alkuperäiseen luontoon palauttamisessa.
The Wilds perustettiin vuonna 1984 nimellä The International Cebter for the preservation of Wild Animals, eli villieläinten suojelun kansainvälinen keskus. Samana vuonna se sai lahjoituksena Central Ohio Coal Companylta tämän yli 9000 eekkerin maa-alueen. Puisto aukesi virallisesti yleisölle vuonna 1994. Nykyään siellä on opastettujen bussikierrosten lisäksi mahdollisuus kierroksiin hevosen selässä, eyksityiskierroksiin jeepillä, zipline eli vaijeriliukua, sekä mökki- ja jurttamajoitusmahdollisuuksia. Puisto on auki päivittäin toukokuusta lokakuuhun. Lokakuussa se on auki vain viikonloppuisin, ja talvella siellä on ainoastaan erikoistilaisuuksia. Suurin osa eläimistä talvehtii suurissa talleissa eikä ulkosalla.
Näköalaa bussien lähtöpaikan vierestä.
Joukko vaijeriliukujia odottamassa vuoroaan tornissa. Laituri on bussin ensimmäisessä pysähdyspaikassa.
Joku huristelemassa pitkin liukuvaijeria.
Teemme yleensä kierroksen avoimessa bussissa - jossa ei ole siis ei ikkunalaseja. Paras aika tähän kierrokseen onkin nyt, kun ilmat ovat viileämpiä. Tarjolla on myös kierroksia suljetuissa ilmastoiduissa busseissa, mutta näkymät avoimesta bussista ovat ehdottomasti paremmat! Kierros kestää 2 - 2,5 tuntia, ja siihen suositellaan varausta etukäteen. Kiireisimpinä aikoina tämä onkin varmaan tarpeen, muta itse emme ole koskaan joutuneet odottamaan vapaita paikkoja, kun menemme näin off-season -aikaan. Busseissa on hyvät kuskit. He pysäyttävät bussin aina, kun eläimiä on lähellä, ja he myös tuntuvat tietävän kaiken mahdollisen eläimistä ja puistosta.
Yritän saada nimettyä kaikki kuvissa näkyvät eläimet ainakin englanniksi. Etsin verkosta myös suomenkielisiä nimiä, jospa niitä löytyy. Tällä kierroksella kohtasimme muistaakseni kaikki puistossa olevat eläimet kirahveja lukuunottamatta. Kirahvit olivat kuulemma jo talvimajoituksessa. Harmi. Yhtenä vuonna lauma kirahveja laukkasi bussin vieressä, ja se oli upea näky!
Scimitar Oryx eli sapelibeisa, sapeliantilooppi
Tämä taitaa olla Bactrian Deer, jonkun sortin peura.
Banteng, bantengi
Alue on aidattu ensin ulkoaidalla, sitten välissä on suojavyöhyke, jonka puolella esim. ratsastuskierrokset tapahtuvat. Sisempi aita on muistaakseni sähköaita. Alueen sisälläkin portit aukeavat kauko-ohjaimella, ja portteja on aina kaksi pienen välimatkan päässä toisistaan, ja auki on aina vain yksi kerrallaan, välissä neutraali alue. Näin varmistetaan, etteivät eläimet pääse vahingossa luikahtamana karkuun. Eri osastoilla on lajeja, jotka tulevat toimeen keskenään. Portteja ja erillisiä alueita on siis paljon. Kun ensimmäinen portti aukeaa, mieleen tulee 'Welcome to Jurassic Park' -toivotus. Ketään ei ole kuitenkaan syöty tähän mennessä.
American Bison, biisoni
Ensimmäisenä vastaan tuli
amerikanbiisonien osasto. Biisonit täyttivät Pohjois-Amerikan
ruohoalueet ennenkuin siirtolaiset saapuivat. Tämän jälkeen kanta oli jo
vaarassa hävitä 1800-luvun lopulla, mutta sen palauttaminen on
onnistunut hyvin. WikiPedian mukaan biisoneita oli noin 60 miljoonaa
ennen 1800-lukua. Vuonna 1900 niitä oli jäljellä vain 300! Vuonna 2000
kannan suuruudeksi arvioitiin 360 000. Nykyään niitä on jo niin paljon,
että biisoninlihan syönti on suosiossa eikä kanta ole vaarassa.
Yksi biisoni tykkäsi vedestä!
Onager, aasianvilliaasi
Puistossa on myös suuri kanta Davidinhirviä. Ne ovat kotoisin Kiinasta, eikä niitä ole enää luonnonvaraisena. The Wilds on onnistunut oikein hyvin niiden kanssa, ja biologeja Kiinasta on käynyt tutustumassa täkäläiseen kantaan ja sen ylläpitoon.
Pere David's Deer (milu), Davidinhirvi.
Villiaasilaumaa
Puistossa on useita 'eläinvauvoja', jotka eivät ole kovin pieniä. Yksi niistä on Greater One-Horned Asian Rhino, eli intiansarvikuono. Äiti ja lapsi olivat päivätorkuilla ihan tien vieressä ja bussi pysähtui siihen viereen. Lapsukainen vilkastui sen verran että nousi ylös ja käväisi pienellä välipalalla. Näistä sain kuvien lisäksi myös videota. Tien toisella puolella huomiosta kilpaili Bactrian Camel, eli kaksikyttyräinen kameli, nimeltään Gobi.
Intiansarvikuonot, äiti ja lapsi, päiväunilla.
Kaksikyttyräinen kameli
Gobi kiinnostui bussista
Lapsonen heräsi.
Välipalan aika!
Seuraavaksi jatkoimme katsomaan naaraskameleita, joista suurin osa oli myös päivänokosilla. Ensimmäisellä vierailulla kamelit olivat hyvinkin aktiivisia. Lauma niitä jahtasi bussia pitkään, ja se oli jahtaamista juoksemalla! No, kai se on parempi kuin olla sarvikuonon jahdattavana! Puiston suurin uros saattaa kuulemma joskus vähän sisuuntua ja uhkailla bussia.
Lenkura kameleiden ohi vei takaisin sarvikuonoäidin ja lapsen ohi. Päiväunet jatkuivat.
Bussilla on kaksi pysähdyspaikkaa reitin varella. Ensimmäinen niistä oli alueen keskellä olevan lammen rannalla. Lammessa uiskenteli viime kerralla pari trumpettijoutsenta, mutta nyt niitä ei näkynyt. Lammen vieressä oli aitaus, jossa oleskelivat sekä Chinese Goral -merkkinen eläin, joka on lähinnä vuohen ja antiloopin risteytyksen näköinen, ja Red-Crowned Crane eli mantsuriankurki.
Kiinalainen Goral
Mantsuriankurki
Lammessa oli valtavan suuria kissakaloja (catfish) ja jokin muu kalalaji, jonka nimen olen nyt unohtanut. Niille saa ostaa dollarilla kourallisen ruokapapanoita. Lapset olivatkin innokkaita syöttämään, varsinkin kun kuskimme sanoi maksavansa itse tuon dollarin ja antoi kaikkien seurueen lapsien nakella ruokaa veteen. Kissakalojen koko näkyy paremmin videolla. Suuria möllyköitä, ainakin puoli metriä pitkiä.
Lammen vieressä oli lauma Przewalskinhevosia, maailman ainoita jäljellä olevia aitoja villihevosia. Ne ovat kotoisin Mongoliasta.
Metsässä laidunsi iso joukko Sichuan Takin -nimisiä vuohieläimiä. Ne pitävät kovasti puun kuoresta, ja olivat järsineet monia runkoja jo osittain paljaiksi suojausyrityksistä huolimatta. Ne ovat myös hyviä uimareita, minkä takia esimerkiksi laituri kissakalojen lammessa ja lammen reunat on varustettu sähkäaidalla. Takinit kuulemma aluksi uivat lammen läpi ja vilistelivät pitkin niille kuulumattomia alueita.
Kuvia ja videoita on vielä paljon jäljellä. Näistäkin tulee vielä pari lisäpostausta.
