Kenkäpulma: Pinkit Converset

Eteen tuli pulma kenkien kanssa. Posti kiikutti kotiin paketin: pinkit Converse Chuck Taylor All-Star Ox Roadtrip Basketball Shoes. Siis lähinnä pinkit Conversen tennarit.

Ensinnäkin, olen 'impulse buyer', eli ostan, jos näen jotain josta tykkään. Tai tarkennetaan tätä nyt hieman: ostan paljon Amazonista, ja nimenomaan Primen kautta tuotteita, joilla on ilmainen palautusoikeus. Talven aikaan ostan ja palautan PALJON kenkiä. Pidän ehkä sen mielimieliparin. Joitain laitan toivomuslistalle, ja kyttään, että josko tulisivat alennukseen. 

Nyt repäisin tilata nämä  pinkit Conversen tennarit. Hintaa näillä on 54 dollaria, eli paljon enemmän kuin yleensä maksat kengistä. Vaikkakin ainakin Amazonissa tämä oli huokea hinta. Mutta tämä oli ainoa kokopari tässä unisex-mallissa. Plussaa on, että tykkäisin tennareista kesäkenkinä: kevyemmät kuin aina pitämäni lenkkarit, ja tukevammat kuin sandaalit.  

Tykkään myös väristä. OK, en yleensä ole pinkin suuri ystävä. Vaalenpunertavat paidat ja t-paidat ovat nättejä, ja omistan niitä.  Mutta yleensä väri on hillitty, ja jää siihen toppiosaan. Nyt jostain syystä nämä kengät vain alkoivat houkuttaa. Ne näyttävät kivoilta farkkujen kanssa. 

Mutta sitten ne miinuspuolet. Converse on kalliimpi merkki, enkä tiedä onko laatu sen vertaista, että maksaisin 54 taalaa tennareista. Ja vaikka mieleltäni olen ihan ikiteini, en tiedä onko typerän näköistä, jos joku muu kuin aito  teinipissis pitää pinkkejä tennareita? Toisaalta täällä nyt näkee muotia ja asusteita laidasta laitaan, sopivatpa ne taikka ei.

 Tässä on vajaa kuukausi aikaa miettiä pidänkö vai palautanko. Kunhan vain laitan nämä turvallisesti talteen, ettei Nico tee tuhojaan. Ihan kivat, mutta vähän hintavat.. First world problems!

Yhdeksänkiloinen sessu

Tulimme juuri eläinlääkäristä. Nicolle tehtiin perusteellinen tarkastus ja laitettiin pari rokotetta: parvo/lepto/disteper ja bordatella.  Lisäksi annettiin matolääkkeet ja kakkanäyte lähti labraan. Painoa Nicolla on nyt karvan verran alle 20 paunaa, eli 9 kiloa. Kaikki sujui oikein hienosti, ja pentu on kunnossa. Kun rokotuksien kanssa ei ollut ongelmia, laitettiin myös mikrosiru. Sern kanssa pääsi pieni inahdus, mutta asia unohtui nopeasti. Herkkuja oli tarjolla, niin että toivon, että vierailusta jäi hyvä muisto.

Seuraava rokotuskerta on sitten 3 viikon päästä, ja viimeinen pentusuojarokotus heinäkuun alussa. Siihen asti on vielä pysyttävä erillään mahdollisista rokottamattomista koirista. Mutta minkäs teet, täällä on enemmän tarttuvia koiratauteja kuin Suomessa, tai ainakin niillä pelotellaan kovasti.

Tämän kerran kuvat ovat tältä aamulta, odotellessa lekurille lähtöä. Nico katselee usein kiinnostuneena takapihalle, hyvä vahtikoira siitä tulee! Pahoittelen, että kuvissa on epäsiistiä. Matot  Nico vetää  joka tapauksessa ruttuun ja vinoon noin 0,3 sekuntia niiden oikomisen jälkeen. Ja sisälle vaan tulee pihalta linnunsiemenia ja heinää.  Taustalla näkyvän  pahvin pitäisi suojella pihakenkiä Nicon syömäyrityksiltä. Mutta herra on alkanut jyrsiä kaikkea mahdollista. Onneksi se on nyt nokosilla, minullakin on vähän uupunut olo.

Nyt olen kuitenkin tyytyväinen, kun kaikki oli kunnossa Nicon kanssa.

Nico autossa

Kävimme eilen ihan pikku ajelulla, Nico mukana. Tänä vuonna koko kevät vain hurahti ohi, ja nyt on jo täysi kesä. Oli kiva nähdä vähän muitakin maisemia kuin takapiha. Otimme Nicon matkaan, että se tottuisi autossa oloon. 

Nico on vielä sen verran pieni, että autossa olo ei ole ihan herkkua. Uloskaan ei näe, ellen pidä sitä sylissä koholla. Ilmeet olivat sen mukaiset. Hyvin reissu kuitenkin meni. Mies ajoi, minä ja Nico istuimme takapenkillä. 

Nico on kasvanut jo sen verran, että nämä valjaat alkavat kohta olla liian pienet, ja pitää ostaa isommat. Huomenna mennään eläinlääkärille, tarvitaan rokotus tai pari.  Ja ihan katsotaan, että kaikki on kunnossa. Takapenkillä ihan yksinkin matkustaminen on jo onnistunut. Laitan vain valjaat sen verran lyhyemmälle hihnalle, ettei Nico pääse etupenkille.

Black locust - valeakaasia kukkii

Kun muutimme tänne, istutin pihalle siemenestä kasvattamiani valeakaasian taimia. Istutin myös kasvattamani wisterian eli sinisateen taimen, mutta se ei kasvanut puuksi. Nämä akaasiajutut sen sijaan kukoistavat.

Ne rönsyilevät kovasti, ja jos esimerkiksi nurmikko jää leikkaamatta joksikin aikaan sateitten takia, siinä kasvaa äkkiä polvenkorkuisia taimia. Huono puoli näissä minun versioissani on se, että niiden oksat ja runko ovat täynnä piikkejä. Vanhat oksat kuivuvat, ja putoavat helposti, ja niitä saa olla keräämässä pois, etteivät koirat astu piikeihin.  Lehdet ja kuori ovat myös myrkyllisiä. Ei siis paras valinta pihapuuksi. Mutta ainakaan yksikään aikaisempi koira ei ole osoittanut mielenkiintoa puita kohtaan. Nicoa nyt pitää pitää silmällä kuin haukka joka tapauksessa. 

Alkukesästä nämä puut kukkivat. Kukat ovat tertuissa, ja tuoksuvat ihanan hyvälle. Tänä vuonna vain toinen puu kukkii kovasti, ja kukinnot ovat aika ylhäällä puussa, eli en ole päässyt nuuhkimaan kovin läheltä. Mutta joskus aina pihalla lehahtaa ihana parfyymimainen tuoksu.

Oli vähän harmaa aamu, kun kuvasin näitä. Mutta eiköhän näistä kuvista jonkun verran selvää saa. Ja WikiPediasta löytyi ihan jännä tieto: valeakaasia (Robinia pseudoacacia) on puuvartinen kasvi hernekasvien heimossa.

Päivän Nico-kuvat: päiväunilla

Vasta tässä postitellessa huomasin, että pikkukaverilla on heinänkorsi naamassa. No, unet maistuu, on peuhattu taas kovasti aamupäivällä. Näissä kuvissa korvat näyttävät kamalan suurilta, Nico on kuin pieni (tai suuri) kaniini!

Olive Garden takeout-versiona

Koiranpennun kanssa  kotona könöttämisen takia alan tulla kohta mökkihöperöksi. Mies lupasi tehdä maanantaina töitä kotoa käsin aamupäivällä, niin että pääsen taas aikakin ruokakauppaan. Pitää vain väsyttää Nico ensin kunnolla, niin että se nukkuisi ainakin suurimman osan kauppareissun ajasta. Miesparan jalat ja ennenkaikea varpaat tuntuvat olevan paljon houkuttelevammat kuin minun. En tiedä onnistuuko siinä työnteko, jos joka välissä pitää irroteilla pentua sukista.

 Lauantaina juhlittiin vähän synttäreitäni, eli  mies haki namit herkkuruuat Olive Garden -ravintolasta. Olive Garden on suosikkini italialaisista ketjuravintoloista, yhdessä Carrabbaksen kanssa. Molemmissa pääruokien hinnat ovat tuossa 15 dollarin paikkeilla. Olive Gardenissa melkein kaikkien pääruokien kanssa tulee 'loputon salaatti ja leipäpuikot', eli jos syöt kaiken pöytään tuodun salaatin ja haluat lisää, saat lisää. Carrabba's tuo aina pöytään ainakin aina  ihanaa lämmintä leipää, jota dipataan yrteillä maustettuun oliiviöljyyn. Osaan pääruokia sitten tulee salaatti mukaan.

Meille tuli nyt Olive Gardenin tilauksen mukana kummallekin oma salaatti. Nämä olivat niin suuria, että jätimme ne syömättä eilen, ja niistä tulee tämänpäivän lounas. Breadsticksejä eli leipäpuikkojakin jäi tällä päivälle.

Salaatissa on lehtisalaattia,  tomaattia, punasipulia, vähän suikaloitua porkkanaa ja punakaalia. Pois pyysimme jättämään mustat oliivit ja chilit, kun kumpikaan meistä ei pidä niistä. Salaatinkastike  on heidän oma merkkinsä, ja pidän siitä tosi paljon. Nykyään sitä myydään pullotettuina ihan ruokakaupoissa.

breasticks

Olive Gardenissa tilaamme molemmat yleensä pastaa, suurin osa tarjonnasta onkin juuri pastaruokaa. Jokunen vuosi sitten kuylläkin oli pieni skandaali, kun kävi ilmi, että Olive Garden oli (säästösyistä? Kattilat kuulemma menivät huonoiksi suolan takia) lopettanut suolan lisäämisen pastan keitinveteen. Välillä pasta olikin mautonta. Nyt se on taas hyvää.

Lähin Olive Garden on noin kymmenen minuutin päässä, eli aika lähellä.  Takeoutin haku on nykyään helppoa, kun tilauksen voi tehdä verkossa, ja hakea sen haluamaansa aikaan. Monissa ravintoloissa on muutama curbside takeout -parkkiruutu ihan etuoven vieressä, ja voit saavuttuasi soittaa ravintolaan ja pyytää tarjoilijaa tuomaan tilauksesi autoon. Olive Gardenissa pitää muistaakseni vielä kävellä sisään ja hakea ruuat, mutta parkkiruudut ovat oven vieressä.

Carrabba's on kauempana, Polaris Mall'in alueella, eli sieltä emme juuri ala hakea takeouttia. Ruoka on kuitenkin aina ollut tosi hyvää, ja heillä on suurinpiirtein maailman paras perunamuusi, roasted garlic mashed potatoes. Sinne pitää mennä, kunhan tässä pentu alkaa pysyä aisoissa ollessaan yksin kotona.

 Tilasimme vakiosuosikkejani: minulle chicken scampi ja miehelle chicken alfredo.

Chicken alfredossa on kanaa, fettuccine-nauhapastaa  ja kermaista alfredo-juustokastiketta. Itse en ole fettuccine alfredon ystävä, se on vähän liian raskasta kermoineen ja juustoineen. Mies kuitenkin rakastaa tätä, eikä se nyt ole niin pahasta, kun sitä syö vain kerran, pari vuodessa.

Oma suosikkini on chicken scampi, jossa on angel hair -pastaa, sipulia, erivärisiä paprikasuikaleita ja kanaa valkosipulisessa scampi-kastikkeessa. Tunnetumpi version on shrimp scampi, eli katkaravuista tehty ruokalaji. Pidän kuitenkin tästä Olive Gardenin kanaversiosta.

Kummatkin annokset olivat valtavia. Tuntui, että tämä on kaksi kertaa ravintolan sisällä tarjottava annos! Puolet jäi sitten maanantain lounaaksi.

chicken scampi

Jälkiruokaa emme yleensä tilaa, mutta nyt synttärikakun korvikkeeksi halusin palan ihanaa suklaalasagnea. Carrabba's tarjoaa uskomattoman herkullista tiramisua, mutta Olive Gardenin tiramisu ei ole yhtä hyvää. Päätimme kokeilla tätä. 

Chocolate caramel lasagna: vaniljakastikkeella kostutettua sokerikakkua, suklaata, juoksevaa karamellia ja saman tapainen vaahto kuin tiramisussa. Oi joi kun oli hyvää! Olisi pitänyt tilata kummallekin oma pala! No, ehkä ensi kerralla!