Pääsiäisviikonlopun ajelu, osa 4

Viimeinen osa pääsiäisviikonlopun kuvista. Ilma oli kaunis ja lämmin, ja ihmiset olivat ulkona nauttimassa. Golfkentät vilisivät kansaa. Monet kentät täällä ovat yksityisiä, ja jäsenyyden saa vain ostamalla talo kentän omistavalta alueelta.

Paremmissa naapurustoissa kenttiä on siellä täällä. Muistan , kun eräänä kesänä lensin New Yorkista Cincinnatiin. Oli pilvetön päivä ja minulla oli ikkunapaikka. Maisemia oli kiva katsella ihan lentopelkoisenakin, varsinkin kun aloimme laskeutumiskiidon kohti lentokenttää.  Aloimme olla sen verran matalalla, että näkyi yksityiskohtia. Ja ihmettelin, että mitä maassa olevat pyöreät, ruskeat täplät ovat. Pyöreitä tai soikeita yleensä, ruskeita, ja nurmikkoisilla alueilla, takapihojen lähelläkin. Ajattelin ensin, että ovatko ne uima-altaiden peitoksi laitettuja tarppeja. Mutta miksi kaikki peittäisivät uima-altaansa keskellä kesää? Sitten välähti, että nehän ovat golfkenttien hiekkaesteitä! Paljon niitä oli Cincinnatin lähelläkin, täällä varmaan ihan yhtä paljon.

Ihmisiä padon huipulla

Piknikit ovat myös suosittuja kauniilla ilmalla, ja puistoissa on paljon piknikpöytiä. Yksi suosituista puistoista on  Alum Creek -järven padon lähellä. Puistosta pääsee portaita pitkin padon harjalle, ja siellä näkyikin paljon ihmisiä kävelyllä.

Parkkipaikka oli aika täynnä ja piknikpöydät ahkerassa käytössä.

Nätisti koristeltu yksityinen pihatie

Golfkärryjä kentällä

Naapuruston kevättä huhtikuun alussa

Aprillipäivä, ihana ilma ja puut kukkivat!

Kanaa uunissa: Slow roasted spatchcock chicken

Suomalaisen kanan hintoja en enää muista, mutta täällä usein tulee halvemmaksi ostaa kokonainen kana kuin esimerkiksi parin, kolmen luuttoman kananrinnan pakkaus, elleivät kananrinnat ole tarjouksessa. Kokonaisesta broilerista saa yleensä pulittaa 5 - 6 dollaria, ja siitä tulee yksi kunnon illallinen kahdelle, plus ainakin yksi lounas minulle.

Juttu sisältää kuvia raa'an kanan leikkelystä, varokaa jos ette tykkää!

Itse tykkään laittaa kokonaisen broilerin uuniin, alhaiseen uuninlämpöön ja pitkäksi ajaksi. Näin ei sitten tarvitse olla tekemässä yhtä aikaa side dishiä ja kanaa, eikä keittiön lämpötila nouse liian kuumaksi.

Olen aikaisemmin  jo todennut, että jos laitan jotain uuniin, ja uunin lämpötila on yli 200 C-astetta, siitä tulee yleensä myös käryä. Ja jos tulee käryä, alakerran palovaroitin alkaa huutaa. Ja jos palovaroitin huutaa, koira alkaa haukkua. Onneksi Kimi vain haukkuu. Susille tuli aina päälle karmea paniikki, ja se kitisi melkein koko loppuillan sen jälkeen (pentuajan trauma: salama iski takapihan aidan takana olevaan puuhun. Kamala pamaus, sähköt katkesivat, ja tietokoneitten backup-generaattori alkoi piipata.. Sen jälkeen Susi pelkäsi ukkosta ja mitä tahansa piippausta.. Susi-kulta.. on vieläkin ikävä, mutta elämässä on nyt vähän vähemmän hysteriaa ja pelkoja...)

Spatchcockingissa kanasta poistetaan selkäranka, ja se sen jälkeen litistetään tasaiseksi. Minulla on kunnon keittiösakset, joilla kananluiden leikkaaminen sujuu helposti.

 

Selkärangan poistan ihan vain leikkaamalla  sen kummaltakin puolelta

Itse leikkaan myös onnenluun kahtia, jolloin kanan saa aina hyvin levälleen.  Sen jälkeen maustan ensin kanan avatun puolen mausteseoksella (aromisuolaa, paprikaa, sitruunapippuria ja kanamaustetta).

Sen jälkeen hieron mausteseosta kanan rintapuolelle, ensin nahan alle itse lihaan.  Sitten hieron lopun mausteseoksesta koko yläpuoleen, nahan päälle. Ihan varmistaakseni, että kana pysyy mehukkaana eikä kuivu, laitan vielä nahan alle pari nokaretta voita tai margariinia. Kanan pinnalle laitan lopuksi vähän ruokaöljyä. Itse käytän sprayta, se on helpointa ja mausteet pysyvät paikoillaan. Nahasta tulee rapea (vaikka itse en syö kanan nahkaa, tässä tapauksessa siitä tulisi kamalan suolaista).

Ja kana  on pannussa pienen ritilän päällä. Laitan pannun pohjalle vielä parin millin vesikerroksen.

Sitten 150 C uuniin n. 3 tunniksi. Valmis, kun luut irtoavat ihan vetämällä! Tarjosin tätä krostinin ja caesarsalaatin kanssa.

Alimmassa kuvassa kana, jonka laitoin viime viikolla. Ihan yhtä namia silloinkin!