Aina silloin tällöin alkaa tehdä mieli jotain suomalaista tuotetta. Pakastimen perukoilla on pari levyä Fazerin sinistä, ja salmiakkia on jossain kaapin kätkössä. Yleensä kaivan niitä esiin vain hätätapauksissa, mutta varastot ovat aika vähissä.
Ihan ruokatuotteista pahin tuska on ruisleivän perään. Yritän joskus pikapuoliin katsoa saanko taikinajuuren alkuun, jospa saisi aikaan jotain ruisleivän tapaista jouluksi. Jouluna on ikävä jopa ihan kunnon silliä, ilman sitä ei minulle rosolli maistu vaikka muita ainesosia olisi tarjolla. En myöskään viitsi leipoa suomalaistyylisiä herkkuja vain itselleni, niin että esimerkiksi joulutorttuja en ole syönyt Suomesta muuton jälkeen.
Suomalaista tavaraa kyllä saa verkon kautta, jos vain raaskii maksaa suuret postimaksut. Joku kerta aioin täräyttää kunnon tilauksen, ja ostaa kaikkea mitä tekee mieli.
En kuitenkaan yleensä syö karkkia tai suklaata kovin ahkerasti. Lähinnä riittää ksylitoliminttupastillit, joita syön kiltisti aina ruuan jälkeen. Nyt viime viikon lopulla kuitenkin alkoi karmea salmiakin himo. Ja nimenomaan niihin Fazerin turkinpippureihin, vai mitä ne nyt lienevätkään.. Turkish Peber, sanoi e-bay. Maltaita maksoi postimaksuineen, mutta nyt niitä on tulossa 9 pussia Suomesta. Tulevat ilmeisesti soutuveneellä, kun arvioitu saapumisaika on marraskuun 6. päivään mennessä.
Salmiakinhimo ei laantunut lupauksella ensi kuussa saapuvasta herkkuerästä. Niinpä piti tilata Amazonista seuraavaksi suurinta himoani karkkimarkkinoilla: anispastilleja! Jostain syystä aniskarkit ovat aina olleet suuria suosikkejani. Onneksi Amazon myy vanhanajan kovia aniskarkkeja kuuden pussin erissä. Ne tulivat eilisen postissa.
Nam! Puhdasta aniksen makua, isoja kovia möllyköitä. Tuntuu, että hampaat mätänevät suuhun.. ehkä tämä ei ollut niin hyvä idea, mutta nytpä niitä on! Ja varmasti säilyvät hyvin. Nyt on suurin aniksen himo tyydytetty, voin odottaa rauhallisesti turkinpippureitani...
