Crispy Onion Strings - uppopaistettuja sipulirenkaita

Viime aikoina olen alkanut harrastaa vähän uppopaistamista. Costcosta saa edullisesti isoja kanistereita paistoöljyä, ja ostin oikein hyvän madoliinin (leikkurin), jolla saa tosi ohuita siivuja.   Ranskalaisia olen laittanut pari kertaa, mutta niissä on aika iso homma vedessä liottamisen ja ennen kaikkea niitten kuivaamisen kanssa. Eli jos teen kotona ranskalaisia, laitan yleensä uunissa pakasteranskalaisia.  Joskus kylläkin on ihana laittaa ohuen ohuita 'matchstick'-ranskiksia rosmariinin kanssa.

Mutta tämä juttu on sipulirenkaista. Muistan kauan, kauan sitten, kun jossain TV-sarjassa päähenkilöt tilasivat  baarissa sipulirenkaita. Ja silloin ajattelin, että ovatko ne jotain sipulin makuisia ranskanperunoita. En uskonut, että kukaan voisi syödä sipulia ihan vain naposteltavana. Ainakiin silloin Suomen kaupoissa oli vain niitä pieniä, kiukkuisia sipuleita, jotka saavat taatusti itkemään pilkottaessa, ja joita kukaan ei varmaan söisi raakoina. Ei ainakaan isoja määriä.

Nyt varmaan Suomessakin on myynnissä makeita sipuleita. Täällä niitä myydään joko 'sweet onion' tai 'Vidalia onion'  - nimillä. Näistä on hyvä laittaa sipulirenkaita! Ja koska ne ovat isoja, tuollaisia nyrkin kokoisia, yhdestä riittää enemmän kuin tarpeeksi.

Raaka sipuli 'marinoidaan' ensin piimässä, ja ennen uppopaistoa viipaleet leivitetään. Yksi annos näistä riittää useammallekin, mieheni kanssa ahmimme  sydämen halusta, ja silti puolet jäi yli. Laitoin ylijäämät jääkaappiin, ja lämmitin ne seuraavana päivänä 175 C uunissa, noin 15 minuuttia pellillä ohuena kerroksena, ja namia oli edelleen!

Tarvitaan: (kiitokset: https://thepioneerwoman.com/cooking/onion-strings-oh-yeah-baby/ - vähän muunneltu tähän)

1 iso makea sipuli (Vidalia)

n. 1/2 litraa piimää (tämä sipuli oli niin iso, että piimää olisi voinut laittaa pari desiä lisää. Mutta tämä purkki oli 473 ml)

5 dl vehnäjauhoja

vajaa 1 rkl suolaa (2 tl taisi olla minulle sopiva määrä)

1/4  - 1/2 tl cayennepippuria (kannattaa olla varovainen)

2 tl paprikajauhetta

1/2 tl jauhettua mustapippuria

Mandoliinin asetus mahdollisimman ohuille viipaleille. Käytän sen kanssa tuota 'cut resistant' -hanskaa. Sipulin kanssa en ole itseäni silponut, mutta ranskalaisten kanssa veri kyllä lentäisi, jos en käyttäsi hanskaa!

Ja sitten vaan sipuli ohuiksi vaapaleiksi! Mandoliinini ohuimmalla terällä viipaleet ovat  vain 1,5 mm paksuja.  Mitä ohuempia, sen parempi!

Irrottelin renkaat toisistaan, ja sitten ne muhimaan piimään jääkaappiin, ainakin 2 tunniksi. Itse laitoin ne jääkaappiin jo aamulla.

Juuri ennen uppopaistoa sekoittelin jauhot ja muut kuivat aineet. Tämä sipuli näytti sen verran isolta, että tein jauhoseoksen puolitoistakertaisena.  Poimin sipulirenkaita piimästä pihdeillä (pihdeillä, keittiöpihdeillä, tongseilla...?), liika piimä valutetaan pois, ja renkaat jauhoseokseen. Kierittelin niitä siellä niin että ne peittyvät kokonaan jauhoihin, ja pysyivät mahdollisimman erillisinä. Ensi kerralla laitan taas reilusti jauhoseosta, ja mietin onko parempi sekoittelupaikka kuin iso kulho. Nyt loppupään renkaat meinaavat kovasti tarttua yhteen ja niistä tulee klönttejä eikä erillisiä renkaita.

Öljy kuumennetaan 375 F eli 190 C -asteeseen. Sitten renkaat sinne varovaisesti (tämä kuohuu helposti yli, jos laittaa liian suuren määrän kerralla). Paistoaika ei ollut pitkä, ehkä minuutti, pari kunnes renkaat ovat kauniin kullanruskeita. 

Paistoin omani kahdessa erässä, erien välillä kuumensin öljyn takaisin 190 asteeseen.

Öljystä reikäkauhalla ensin talouspaperin päälle:

Sitten laitoin ensimmäisen erän folion alle kulhoon odottamaan toista erää.

Rapeita ja maistuvaisia! Jos teet tämän ohjeen mukaan, ensimmäisellä kerralla kannattaa miettiä onko suolaa liikaa vai liian vähän, samoin cayennen kanssa. Itse sain näistä parhaat vasta kolmannella yrittämällä, ja minun maustemakuni ei varmaan ole sama kuin kaikilla.

Mutta jos vastaan tulee makeita sipuleita eikä uppopaistaminen pelota, suosittelen kokeilemaan. Mies on nyt näihin koukussa! =)

Turkey chili - kalkkunachili

Laitoin tänään pitkästä aikaa kalkkunachiliä. En kokkaa kovinkaan usein valmiiksijauhetun kalkkunan kanssa, koska se pitää maustaa aika vahvasti, ja esimerkiksi kalkkunapurilaisista meinaa tulla kuivia känkkänöitä.  Joskus olen tehnyt kalkkunapullia maustaen ne aika samoilla mausteilla kuin tässä. Ihan hyviä niistä tuli, mutta tämä chili on helppo tehdä. Senkun ruskistat kalkkunan ja sipulin, heität loput ainekset sekaan ja annat muhia ainakin tunnin.

Yläkuvassa näkyy suurin osa aineksista:

kalkkunajauhelihaa 1 lb eli 454 grammaa.

yksi iso sipuli silputtuna

valmiiksi murskattua valkosipulia, 1 - 2 rkl eli maun mukaan

kanalientä,  3 - 4 dl.  Itse käytin kanaliemijauhetta ja tomaatilla maustettua kanaliemijauhetta (tykkään näistä Knorrin liemijauheista, varsinkin tuo kanan makuinen tomaattiliemi on maukasta. Täällä nämä ovat kaupassa meksikolaisten ruokatavaroitten osastolla).

jeeraa eli juustokuminaa, 2 tl

chilijauhetta, 2 rkl - enemmän tai vähemmän riippuen kuinka vahvaa chilijauheesi on

1 tl oreganoa

1 tl red pepper flakes. Siis chilin siemeniä.

1/4 tl cayennepippuria

Suolaa maun mukaan. Käytin suolattua kanaliemijauhetta, mutta tomaattikuutiot olivat suolattomia. Eli lopullinen suolan määrä kannattaa tarkistaa vasta ihan muhimisen lopulla. Parempi aluksi liian vähän!

Säilykepurkki (tölkin koko vähän reilu 400 g) kutakin (neste valutettuna pois):

maissia, pakastemaissi käy myös
tomaattia kuutioina
papuja, paria eri tyyppiä.

Laitoin aluksi vain purkin cannellinipapuja, päätin vähän myöhemmin lisätä myös purkin mustapapuja ja kikherneitä.




Ensin ruskistin sipulin ja valkosipulin oliiviöljyssä:

Mukaan kalkkuna, ja paistinlastalla se pilkotaan ihan pieniksi muruiksi.

Sitten sekaan tomaatit, pavut, maissi ja kanaliemi.

Sitten vain annetaan chilin kuumeta  kiehumispisteeseen, ja sitten haudutellaan miedolla lämmöllä ainakin tunti. Suolan määrää voi tarkistaa nyt jo tässä vaiheessa. Jos sitä on tulluit liikaa, voi lisätä vaikka purkin maissia tai papuja.

Hautumisen lopussa kannattaa sitten varmistaa se suolan määrä, varsinkiin sen mukaan, mitä tämän kaverina tarjoaa. 

Itse ensin  maistelin chiliä vähän tortillalastujen kanssa. Sitten söin kulhollisen ihan sellaisenaan. Loppu menee pakastimeen annospusseissa, ja osa menee varmaan spagetin kanssa. 

Verkossa on paljon ehdotuksia, tätä voi esimerkiksi  tarjoilla tortillalastuilta juuston ja kermaviilin kanssa (nachos).

Blogi heräilee

Pitkästä aikaa alkoi tehdä mieli postata blogiin. Tein viime viikolla kalkkunachiliä, ja päätin ottaa siitä kuvia ja tehdä pikku postauksen. Se tulee tänne seuraavana.

Tauon aikana on lähinnä kulunut aikaa ja rahaa korjauksiin ja kunnostuksiin.

Etupihalla kasvanut liian iso puu saatiin kaadatettua viime keväänä vihdoin, ja samalla trimmattiin naapurien puolelle pyrkivät oksat takapihan puista.

Kellarin pumppu alkoi nikotella tammikuussa. Pumppu tuntui olevan käynnissä jatkuvasti, kuivinakin aikoina, mutta vesi vain palasi sinne pumpun kuoppaan. Maan sulettua Roto-Rooter tuli kuvaamaan maanalaiset poistoputket. Ne olivat kuulemma romahtaneet täysin (sump pumpin ja räystäiltä tulevien mikähemmettisenytonsuomeksi down spoutien putket).

Siis siihen piti tilata kaivuri, kaikki putket kaivettiin pois ja laitettiin tilalle uudet. Paksummat ja tilavammat. Onneksi jalkakäytävää ei tarvinnut rikkoa, ja heillä oli joku ihme  myyräkone, joka kaivoi tunnelin sen ali.

Marraskuussa liesi hajosi. Tai uuni lähinnä. Polttimet toimivat, mutta uuni ei lämmennyt. Tämä sama oli sattunut aikaisemminkin. Silloin tilasin korjaajan. Mutta kun liedellä alkoi olla ikää reilu 15 vuotta, siinä vaiheessa on parasta ostaa uusi eikä enää yrittää korjata vanhaa.

Ongelmana tässä oli se, että uuni hajosi tasan viikko ennen Kiitospäivää! Ja mikrouunissa ei kyllä kalkkunaa valmistettaisi! Niinpä heti samana iltana miehen kanssa tukka putkella kodinkoneliikkeeseen. Siinä ei enää  mietitty mikä olisi kaunein, mieleisin tai hinta/laatusuhteeltaan paras. Ainoa kysymys oli: pystyttekä toimittamaan ja asentamaan tämän ennen Kiitospäivää?

Lowes tarjosi eioota. Home Depotista sitten löysimme yhden, joka toimitettaisiin seuraavan  keskiviikkona, siis Kiitospäivää edeltävänä päivänä. Siinä sitten piti vain toivoa, että liesi tulisi ajallaan, eikä asennuksen kanssa olisi ongelmia.

Liesi tuli, ja asennus sujui nopeasti. Uusi liesi on kaunis ja hyvä! Ainoa ikävä asia oli, että uunista piti 'polttaa'  pois siellä olevat suoja/tms. -kemikaalit. Kämppä haisi koko illan, mutta uuni oli sitten valmis Kiitospäivän kalkkunaa varten.

Jotta rahanmeno ei loppuisi, jääkaappi alkoi tehdä kuolemaa  huhtikuussa. Pakastinosa lopetti aika lailla toimintansa. Jääkaappi sinnitteli, jos sekä se että pakastin laitettiin suurimmalle teholle.  

Olimme kyllä suunnitelleet uuden jääkaapin ostoa jo parikin vuotta, mutta aina oli tullut näitä muita kiireisempiä hankintoja:  ilmastointi piti uusia, samoin ne hemmetin maanalaiset poistoputket,  liesi.. Jääkaappi oli myös tarkoitus uusia talvella, jolloin autotalli  tai takapiha olisivat olleet tarpeeksi kylmiä vajaan vuorokauden  tilapäiselle säilytykselle.

Nyt sitten tungin kaiken mahdollisen pakastuksen kestävän ruokatavaran  autotallissa olevaan pikkuruiseen arkkupakastimeen. Uusi jääkaappi tuli viikon sisällä, ja vanha pysyi hengissä siihen asti.  Viikossa olin saanut sen  sentään aika tyhjäksi, eli pois ei tarvinnut heittää juuri mitään.  

Vihdoin minun ei tarvitse kyykkiä tai kontata vanhan jenkkimallisen jääkaapin uumeniin. En koskaan  ole tajunnut noita  'pakastin päällä, jääkaappi alla' - malleja. Meidän uudessa mallissa on jääkaapin alla pieni ulos vedettävä pakastinlokero, ja ovesta saa sekä jääpaloja  että suodatettua vettä. Tykkään!

Huonoin uutinen tänä keväänä on ollut Nicon epilepsia. Koira alkoi saada kouristuskohtauksia, ja nyt on lääkitys päällä. Lääkityksen alkamisen jälkeen eei ole ollut varsinaisia kouristuskohtauksia (knock on wood), mutta juuri eilen oli pieni episodi, jossa koira alkoi kuolata, ja katse lasittui minuutiksi.

Tämän takia en juuri ole kotoa lähtenyt pariin kuukauteen. Kaupassa pääsen käymään pari kertaa viikossa, kun mies tekee töitä kotoa käsin maanantaisin ja perjantaisin. Tiedän, että olen ehkä turhan huolissani. Mutta en uskalla jättää koiria yksin kotiin irti (vaikka emme päästä Nicoa enää portaisiin tai yläkertaan ilman valvontaa vaikka olemme kotona). Kohtauksessa Nico kaatuu taaksepäin, ja potkii voimalla. Pelkään, että Nico potkisi voimakkaana koirana takapihan lasioven rikki,  tai jäisi hampaistaan tai pannasta kiinni johonkin.  Olen kyllä suojannut kaikki pahat paikat, mutta silti.. 

Tilasin Nicolle myös puisen 'kopan' (crate), joka olisi turvallisempi kuin vanha metallinen wire crate. Metalliin voi kuulemma jäädä esim. kulmahammas kiinni kohtauksen aikana. Taas pelkään liikaa, mutta better safe than sorry.  

Herra vain ei ole vielä lämmennyt tällä kopalle. Odottelen tässä vielä joitain päiviä, käytän kanaa houkuttimena. Kunhan Nico tottuu tähän, voin toivottavasti jättää hänet koppaan pienen  ostosreissun ajaksi, ja siellä pitäisi olla turvallista, JOS kohtaus sattuu juuri reissun aikaan. Mutta saa nähdä..

Vähän mukavampia aiheita lopuksi:

Takapihalla on nähty vieraita. Pupuja käy usein.




Rupikonnia kuskaan pois pihalta etteivät koirat syö niitä. En tiedä onko näillä ihossa myrkkyä, mutta en halua niitä koirien suuhun, enkä koske ilman hanskoja!

Uudempia tuttavuuksia ovat ollet opossumit. Tämä alla olevan kuvan idiootti oli juuttunut meidän ja naapurin aidan väliin. Sähisi kamalasti, ja koirat tietty pillastuivat! Pentele ei päässyt kääntymään ympäri, ei osannut perääntyä eikä suostunut  meidän puolelle vaikka kaivoin sille kuopan aidan ali.

Siispä ainoa keinoa saada otus pois pihalta oli paimentaa sitä eteenpäin, koko aidan pituudelta kunnes se pääsi etupihalle. Pahoittelen, että jouduin tönimään takapuoltasi kepillä Herra Opossumi, mutta kuoppani ei kelvannut, etkä lähtenyt itse liikkeelle!

Tässäpä nyt siis osa kuulumisista viimeisen vuoden ajalta. Taidan laittaa perään sen ruokapostauksen, kun intoa riittää.

Vielä muutama  koirakuva lopuksi:

Eläinlääkärin vastaanotolla. Pitää varmistaa, että pihalla ei hiippaile rosmoja.

Pitkä tauko, ja sen syy

Blogien postaus on jäänyt vähille viimeisen vuoden, ehkä parin aikana.

Blogeissa en puhu perheestäni, en mieheni perheestä, enkä kenenkään suvusta. Koirat ovat ainoat perheenjäsenet, jotka saavat palstatilaa omien juttujeni ohessa. Miehen mainitsen aina joskus. En kerro muuta, en aikaisemmin, enkä tulevaisuudessa.

Äitini sairasti dementiaa.  Se alkoi varmaan jo kymmenen vuotta sitten. Viisi -  kolme viimeistä vuotta olivat erityisen rankkoja sen takia, niin hänelle kuin minulle.

Tänä keväänä äitini terveydentila heikkeni paljon, ja hän kuoli loppukeväästä.

Surutyöni on vielä kovasti kesken. Aikanaan palaan kirjoittamaan blogia. En vielä. Instagrammiin pystyn postaamaan koirien kuvia, mutta tekstiä en vielä pysty tuottamaan. Suru on suuri.

Jos käyt lukemassa tämän, kiitos kun et ole unohtanut.

Ja äidistäni en kerro tämän enempää, en blogeissa, en kommenteissa. Rakastin häntä paljon, se on riittävä tieto. Isäni kuoli kun olin lukiossa, eikä minulla ole sisaruksia. Nyt tuntuu, että kaikki linkit Suomeen ovat murtumassa. Siellä on vielä ystäviä, mutta kotikaupungissani ei ole enää ketään. 

Tauko siis jatkuu blogin osalta, koirakuvia on Instagrammissa.

Kiitos,

- Mia

Pikku kevennys!

Hah haa, suomalaiset nimet ja CNN! 

Yhtenä päivänä laitoin CNN:n hakusanaksi 'Oulu', ja löysin videopätkän, joka liittyy Oulun uusiin terveydenhuoltotutkimuksiin.

CNN:llä oli selvästi pikkaisen vaikeuksia yhden videolla esiintyvän henkilön sukunimen tavaamisessa! Perkuleen äät ja ööt...

(Verkon kautta piti katsoa, että mikä se oikea sukunimi nyt olikaan: Alalääkkölä.)

Way to Go CNN:

ÄLÄÄKÖÖLÄ! Hahhahahahhahahahhahahahahahh! Päiväni oli pelastettu! :)

https://www.cnn.com/videos/world/2016/02/12/digital-state-finland-new-technologies-pkg.cnn

Ja hengissä ollaan vieläkin!

Helmikuu on tässä vierähtänyt  hitaasti. Olen postannut kyllä koirien kuvia Instagrammiin, ainakin alkukuukaudesta. 

Mies oli työmatkalla kuun alussa, onneksi poissa alle viikon. Mutta oli ikävä, ja koska olen hillittömän lentopelkoinen, myös huoli. Matka sujui hyvin, nyt mies kotona eikä toivottavasti lentomatkustele  lähitulevaisuudessa.

Takapiha on mutavellinä.. Yritän tässä miettiä, miten sinne saisi kesäksi ruohoa. Ostin lisää verkkoaitaa, ja yritän jakaa pihan osiin, joihin kyvän ruohoa ja koirat eivät pääse kunhan kasvukausi alkaa.

Westerville joutui uutisten otsikkoihin, kun 911-puheluun vastanneet kaksi poliisia ammuttin pari viikkoa sitten. Westerville on oma kaupunkinsa,, mutta myös osa suur-Columbusta. Miehen työpaikka on Westervillessä.  Muistokulkueet ja hautajaiset olivat uutisissa pitkään, ja jopa Suomen Ilta-Lehti tai Ilta-Sanomat uutisoivat asiasta, tosin sen/niiden kommentit olivat suomalaisten tyyliin ja osa täysin asiattomia.

Pari päivää tämän jälkeen sitten tapahtui taas, nyt Floridassa, kamala kouluammuskelu.. Kun olin töissä, yksi työkaverini kysyi (kun kuuli, että olen  ammatiltani opettaja) miksi en tee opetustöitä koulussa. Yksi syistäni oli juuri turvallisuus.. Nyt en täällä menisi kouluun opettamaan.. huokaus.. Rakastin opettajana olemista, mutta ei nyt, ei täällä....

Viime yönä ole lämmintä, ja nukuin ikkuna auki. Aamuviideltä heräsin, kun kuulin 'bang bang bang bang bang bang  bang'- äänen.. Siinä unissani ajattelin, että tuo saattaa olla ampumista (en ole onneksi ikinä kuullut ampumista lähietäisyydeltä). Ja aamulla luin paikallisuutistä, että parin kilometrin päässä jotakuta oli ammuttu päähän, 6 - 7 kertaa naapureiden mukaan,  kotiintunkeutumisen jälkeen, juuri aamuviiden jälkeen. Eli kuulin juuri ne laukaukset.. Ei ihan lähellä siis,  mutta silta karmaisevaa..

Jospa maaliskuu on parempi... Joooo, ja nyt en edes löydä kuvia postattavaksi, kun on tämä uudempi läppäri..


Hold on..

Rukoilijasirkka ja muutama muu viime kesän öttiäinen

Lisää kuvia kesältä 2017. Kivoin ötökkä oli rukoilijasirkka. Olin nähnyt näitä aina muutaman vuoden välein. Aika pieniä, ja yleensä kirkkaan vihreitä.

Tämäkin kaveri oli suht' pieni, mutta enemmänkin ruskea kuin vihreä. Se istui melkein takaoven kahvalla, niinpä pidättelin sitä vähän pitempään ja otin kuvia. Ja kuvista ei tullut hyviä, sillä tämä tyyppi ei halunnut pysyä paikallaan!

Mutta silti hei!!!! Pidin kädelläni rukoilijasirkkaa! Jonka löysin  takapihaltani! Tai siis takaovestani!  Ja no worries, päästin kaverin vapaaksi  kuvaussession jälkeen.

Kuvat eivät oikein  tarkentuneet, pahuksen yksikäsikuvaus...

Sirkka katoaa aika hyvin lehtien sekaan.

Muutama hyvin lyhyt video:

Muutama muu öttiäinen: Laulaukaskaitten kuoria puissa. Näitä näkyy aina kesäisin. Jos tai kun harvinaisemman vuosikerrat kuoriutuvat, koteloita on sadoitttain

Tässä joku kiva toukka. Ei aavistustakaan, mitä tästä tulee.

Ja nätti kovakuoriainen. Yleensä Nätti = Tuhoisa, and then some.. Mutta tästäkään en tiedä enempää... LISÄYS: Verkosta löytyi nimi: spotted cucumber beetle. Hah! Tuholainen! Major agricultural pest, sanoo Wikipedia. Tuhoaa mm. kurkkuja (nimensä mukaisesti), soijapapuja, puuvillaa ja papuja. Ja toukat tuhoavat maissin juuria. Että silla lailla.